Syksykuulumisia! :)

Hei, kaikki.

Syksykin tulla tupsahti, sataa ja on harmaata. Siinäpä siis hyvä syy käpertyä kotona kuuman teekupposen kanssa peiton alle ja nauttia vaikka leffoista tai hyvistä kirjoista. Tai lähteä lenkille.Tai treenata tanssia. Sitä on tullut tehtyä ehkä eniten tässä viimeaikoina.

Rakkaan aviomiehen kanssa käytiin toisella häämatkalla pohjoisessa. Käytiin ihan Norjassa ja jäämerellä asti. Siitäkin voisin tietty kirjoitella pientä matkakertomusta, jos ja kun jaksan ja ehdin.Kaasolta saatiin häälahjaksi reissu Tallinnaan, siitäkin voisin kirjotella.

Eli tekstiä voisi olla tulossa lähiaikoina, jos vaan jaksan raapustella :)

Tanssia on tosiaan tullut treenattua paljon viimeaikoina. Meidän tanssiryhmä Sawsanin kanssa treenataan marraskuun lopussa olevaa Haflaa varten. Treenattu on paljon myös tätä iltaa varten, menemme erääseen päiväkotiin esiintymään, heillä kun on siellä kansainvälinen ilta YK:n päivän kunniaksi. Esitetään kaksi tanssia, jo keväältä tuttu Shaaby 'Ya Ragheb', sekä uusi, maanantaina kokoon kursittu Modern Oriental -tanssi, jossa tanssitaan viuhkahuivien ja keppien kanssa. Tanssitaan ainakin kaksi kertaa, mutta ehkä enemmänkin, riippuen mitä yleisö haluaa. Esityksen jälkeen olisi tarkoitus vielä ottaa parit promokuvat Silkkitehtaalla. Pitkä päivä siis tulossa!

Omien Sawsan-treenien lisäksi olen käynyt Bollywood-tunneilla. Olen totaalisen ihastunut kyseiseen tanssilajiin! Eilen treenailtiin joulujuhlanäytöksessä esitettävää tanssia. En kuitenkaan paljasta biisin nimeä ettei yllätys vielä paljastu ;)

Seuraavaksi varmasti sitten niitä matkakuulumisia.. pysykäähän kuulolla.. lukemisilla, whatever :D

MP: 1.7.2012 Vesuvius & Pompeii

Sunnuntaina vuorossa oli reissun fyysisin koettelemus, tarkoituksena oli siis kiivetä Vesuviuksen kraaterille. Ja sen jälkeen sitten kierrellä Pompeiissa. Vesuviukselle kavutessa lämpöasteita oli noin +35, ja pompeissa päästiin jo yli 40 asteen. Kuuma päivä oli, mutta ehdottomasti käymisen arvoiset kohteet molemmat :)

Vesuviuksella tuoksui ihanat kukat, eikä aamutuimaan paikalla ollut vielä kovin paljon turisteja. Sitten vain vesipullot mukaan ja nokka kohti huippua! Nousua oli korkeussuunnassa noin 200m, mutta itse polun pituutta en tiedä. Pitkän ja ikuisuudelta tuntuneen nousun jälkeen päästiin vihdoin kraaterille. Se oli syvä mustaa hiekkaa (tuhkaa) täynnä oleva aukko. Pitkin kraaterin reunoja oli erilaisia antureita ja valvontakameroita; vuorta kun pidetään silmällä koko ajan. Vesuvius on aktiivinen tulivuori, ja kun se joskus purkautuu seuraavan kerran, se tulee vaikuttamaan monien miljoonien ihmisten elämään. Senpä takia vuorta pitää tarkkailla, jotta tulevasta purkauksesta voidaan varoittaa ajoissa. Näköalat olivat kieltämättä henkeäsalpaavan upeat. Huipulta näkyi Napoli, sekä toisella suunnalla Sorrento ja sen takana Caprin saari.

Huipulla oli myös pari pientä matkamuistomyymälää, joista mukaan lähti pari laavakivestä tehtyä patsasta :) Sitten olikin aika lähteä laskeutumaan. Kun päästiin takaisin parkkipaikalle, käytiin ostamassa lisää vettä sekä jätskit. Siellä sitten istuskeltiin hetki muiden suomalaisten kanssa ja lopulta lähdettiin taapertamaan kohti bussia.

Sitten matka jatkui kohti Pompei'ta. Matkalla opas luki otteita Robert Harrisin kirjasta Pompei, joka nimensä mukaisesti kertoo Pompein viimisistä päivistä ennen Vesuviuksen purkausta, joka sitten peitti koko kaupungin laavaan ja tuhkaan. Kirja kuulosti mielenkiintoiselta, ja ajattelin että se olisi kiva hankkia itsellä joskus. Seuraavana päivänä sen sitten Sorrentosta ostinkin, ja luinkin sen hyvin nopeasti. Voin suositella kirjaa lämpimästi, se oli jännittävä ja hyvin kirjoitettu :)

Pompeiin päästyämme ekaksi vuorossa oli ruokailu. Syötiin erään ravintolan terassilla, ja heitin helttaani melkein litran ihanaa sitruunalimpparia. Pompei'han on nykyäänkin normaali kaupunki, jonka laidalla sattuu olemaan vanhan antiikin suurkaupungin rauniot. Ruoan jälkeen haettiin taas korvakuulokkeet ja suunnattiin kohti raunioita.

Pompeissa kierreltiinkin sitten useampi tunti. Koko aluehan on yli 40 hehtaaria, ja siitä on kaivettu esille ehkä kolmasosa. Loppuja säästellään ihan tarkoituksella, että jotain löydettävää säästyy jälkipolvillekkin.

Kierroksen aikana käytiin gladiaattorikoulussa, pienessä amfiteatterissa, kuljettiin katuja, vierailtiin yksityistalossa, kylpylässä sekä bordellissa. Kyllä, siellä kuuluisassa ilotalossa jossa on erittäin eroottissävytteisiä freskoja. Ilmeisesti sinne työntekijöiksi tuotiin naisia muista maista jotka eivät puhuneet samaa kieltä asiakkaiden kanssa. Niinpä jokaisen huoneen yläpuolelle kuvattiin ko. naisen "erikoisuus" ;)

Pompei oli käyntikohteena erittäin mielenkiintoinen, ja siellä olisi saanut varmasti kulutettua vielä paljon enemmänkin aikaa.Toiset suomalaiset suosittelivat käyntiä Herculaneumissa, siellä on yleensä vähemmän turisteja, ja paremmin säilyneitä taloja ja freskoja. Ensi kerralla sitten :)


Jos Pompei kiinnostaa enemmänkin, suosittelen vierailua http://pompeji.metropolia.fi -avoimessa oppimisympäristössä.

Illalla hotellille palattuamme pestiin kengät (ne olivat aivan tuhkan peitossa), peseydyttiin itsekkin, ja suunnattiin kylille. Illalla pelattiin EM-futiksen finaali Italia -Espanja, ja sitä piti tietysti mennä fiilistelemään.

Ensin haettiin kaupasta mulle Italia-toppi, kierreltiin katuja ja nautittiin odottavasta iloisesta tunnelmasta. Sitten suunnattiin pihviravintolaan, jota opas meille oli suositellut. Pihvit ovat vähän harvinaisempaa herkkua tuolla suunnalla, mutta yksi pihviravintola tosiaan kylästä löytyi, nimeltään Meating. Ovesta kun astui sisään, ensimmäiseksi oli vastassa lihakauppa, jonka läpi käveltiin itse ravintolaan. Saatiinkin istumapaikka läheltä telkkua :) Ruokalista oli ihan täydellinen, pelkkiä liharuokia! Tilattiin siis hyvät piffit, sekä kaveriksi tietysti pullo punaviiniä. Ja se oli herkullista! Ruoan jälkeen jäätiin katselemaan futista, ja talo tarjosi meille pullon limoncelloa. Otettiin parit huikat siinä matsia katsellessa, mutta kun alkoi näyttää siltä että Italia on hieman alakynnessä, päätetiin suunnata muualle.

Lopulta päädyttiin bussiaseman vieressä olevan hotellin puutarhabaariin, jossa sielläkin seurattiin innolla futista. Sieltä löytyi muutkin suomalaiset, ja istuskeltiin heidän kanssaan jonkin aikaa. Samalla käytiin hauska keskustelu, kun joku porukasta uskaltautui kysymään meiltä ollaanko me häämatkalla. Vastattuamme myöntävästi alkoi kaikki hihkua innoissaan: "Mä tiesin! Mä niin arvasin!" :D En kyllä vieläkään tiedä mistä ne sen keksi :D

Italian tappio alkoi näyttää entistä varmemmalta, joten hypättiin seuraavaan bussiin joka oli menossa hotellille ja seurattiin matsi loppuun omasta telkusta. Takkiin tuli, mutta olipahan mukava ilta muuten :)

MP: 30.6.2012 Amazing Amalfi

Lauantaina oli sitten retkipäivä. Hypättiin bussiin ja lähdettiin ajelemaan Amalfin rannikon kaunista Sinistä nauhatietä, eli Nastro Azzurroa. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa mennä istumaan bussin oikelle puolelle, koska turistibussit saavat ajaa tietä vain yhteen suuntaan, ja silloin kaikki upeat maisemat jäävät bussin oikealle puolelle. Meille etukäteen kehuttiin että tieltä on todella upeita näköaloja, ja onkin yksi maailman kauneimmista reiteistä. Odotukset olivat siis korkealla :)

Me ei tätä tietenkään tiedetty, ja istuttiin bussin vasemmalla puolella. Parit kuvat kuitenkin saatiin.. ja olihan se vasen puolikin ihan hieno :)

Positano

Kierrettiin rannikon pieniä kyliä, ajettiin läpi Positanostakin. Positano on siis se pieni kylä, joka on rakennettu täysin rinteeseen, ja kadut ovat rappuja. Jossain vaiheessa pysähdyttiin pienelle jalottelutauolle, ja vaihdettiin puolia bussissa, eli mekin päästiin ihailemaan merimaisemaa :)

Pienten kylien jälkeen päästiin vihdoin Amalfiin. Siellä hypättiin pieneen paattiin, ja nähtiin rannikko mereltä käsin.Nähtiin julkkisten "mökkejä", upeita kalliomuodostelmia, pienenpieniä uimapaikkoja sekä paikallisten elämänjälkiä, kuten vanha mylly, vanha kappeli, jne. Pysähdyttiin myös ihailemaan kivimuodostelmaa nimeltä pussavat elefantit. Sinne kuulemma paikalliset menevät veneellä heti häiden jälkeen pussailemaan, ja se sitten takaa heille kestävän ja onnellisen avioliiton. Oppaan kehoituksesta sitten me kaikki siellä veneessäkin pussattiin. Oikein sopiva pysähdys siis meille häämatkalaisille :)

Amalfi

Veneretken jälkeen meillä oli vapaata aikaa kierrellä Amalfissa. Me suunnattiin Amalfin isoon katedraaliin. Siellä oli vanhassa kirkkosalissa näyttely uskonnollisista esineistä. Sen takaa pääsi kirkon kryptaan, jossa oli pyhän Andreaksen pyhäinjäännökset. Ne oli jotain ihmeitätekeviä pyhäinjäännöksiä, muistaakseni se oli niin että kerran vuodessa kryptan kanteen muodostuu mannaa, eli jotain tahmeaa möhnää. Se on sitten kuulemma se todiste pyhäinjäännösten pyhyydestä :) 

Amalfin katedraali

Itse kirkkosalissa ei kierretty ihan hirveästi, siellä oli juuri häät alkamassa. Tultiin ulos katedraalista, ja suunnattiin kohti satamaa. Aikaa oli vielä vähän jäljellä, joten päätettiin hakea jätskit. Saatiinkin taas enemmän mitä osattiin odottaakkaan, se jäätelö oli vielä tavallistakin parempaa. Itse söin kinderjätskiä, ja voin rehellisesti sanoa että se oli paras jätski mitä olen ikinä syönyt. Jo siinä on yksi hyvä syy palata Amalfiin! :D

Amalfista matkaa jatkettiin vuoriston toiselle puolelle, käytiin syömässä pienessä kylässä nimeltä Scala, joka onkin alueen vanhin kylä. Ravintolassa meille oli varattu ulkoterassi, josta oli aivan huikeat näkymät alas laaksoon :)

Ruokailun jälkeen siirryttiin seuraavaan kohteeseen, laakson vastakkaisella rinteellä sijaitsevaan Ravelloon. Sielläkin meillä oli vähän vapaata aikaa; mä ilmotin siinä vaiheessa tarvitsevani hatun. Kun oli niin kovin kuuma, aurinko paistoi polttavasti.. ja seuraavana päivä olisi taas luvassa paljon kuumaa toimintaa uuden retken muodossa, enkä tahtonut saada jotain auringonpistosta. Pienen etsinnän jälkeen löysinkin ihan täydellisen valkoisen hatun itselleni. Pitäähän rouvalla nyt hattu olla :D

Pienen itsenäisen pyörimisen jälkeen suunnattiin taas kohti bussia ja sillä sitten takaisin kohti hotellia. Mä tietty sammuin matkalla, mutta ei se nyt siinä vaiheessa enää haitannut. Illalla söytiin hotellilla, ja yritettiin ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Seuraavana päivänä olisi edessä todellinen koitos...

MP: 28. & 29.6.2012 : Chillax in Sorrento

Keskiviikon jännittävien hetkien jälkeen päätettiin pitää pari päivää vapaata.

Torstaina käytiin oppaan johdolla pienellä kyläkierroksella Sorrentossa; meidän hotellilta kulki pitkin päivää maksuton bussi alas kylään ja takaisin. Sorrento oli todella kaunis pikkukaupunki kapeine kujineen ja iloisine ihmisineen. Kävelykierroksella pysähdyttiin ensin yhteen Limoncello-tehtaaseen (todellisuudessa pieni talo yhdellä kujalla), jossa päästiin myös maistelemaan tätä mielettömän hyvää sitruunaliköriä. Ihastuttiin siihen jo meidän edellisellä Italianlomalla :) Pienen kävelymatkan jälkeen pysähdyttiin pieneen pitseriaan, jossa meistä jokainen sai palan pitsaa. Ja taas muutaman askeleen päässä pysähdyttiin, tällä kertaa Davide-nimisen baarin eteen. On kuulemma yksi tunnetuimmista jäätelöbaareista Sorrentossa. Tässä vaiheessa on pakko hehkuttaa että jäätelö (eli gelato) on italiassa taivaallisen hyvää! Eri makuja on lukemattomia ja jäätelö itsessään on kermaista ja pehmeää. Davidessa pääsimme tietysti myös maistelemaan näitä herkkujäätelöitä :)

Kierroksen jälkeen ehdittiin vielä nopeasti pistäytyä pienessä ruokakaupassa. Se oli tavattoman pieni koppi, jossa viinihylly vei suurimman osan tilasta. Sieltä sitten ostettiin buffalomozarellaa, tomaatteja, leipää, kinkkua, vähän suklaata ja tietysti punaviiniä. Sitten kiiruhdettiin bussille, ja takaisin hotellille.

Hotellilla loppuilta menikin mukavasti uima-altaalla rentoutuessa. Oli mukavan rauhallista, lämmintä ja kaikinpuolin mukavaa. Illalla oli vuorossa hotellilla ns. gaalaillallinen, jonne piti pukeutua vähän paremmin. Me panostettiin ja pukeuduttiin nätisti, minä iltapukuun ja Harri solmioon ja kauluspaitaan. Itse illallinen oli vähän pettymys, ilmeisesti englantilaisturisteille ei oltu kerrottu pukeutumistoiveista, ja niinpä iloisia englantilaisia tuli vastaan shortseissa. Oh well, eipä se menoa haitannut :) Illalla pelattiin futiksen semifinaali, ja voi sitä riemua kun Italia sen voitti. Koko Napolinlahti oli täynnä ilotulituksia ja kadut täynnä juhlivia kansalaisia.

Perjantaina päätettiin sitten porsastella, kun kerran häämatkalla ollaan. Eli tilattiin aamiainen huoneeseen ;) Soitto respaan, ja noin vartin päästä ovella oli hovimestari ison tarjottimen kanssa. Oli mielettömän hienoa istua omalla partsilla, katsella merta ja nauttia lämmöstä, ja samalla herkutella hyvän aamiaisen kanssa :)

Iltapäivä vietettiin taas altaalla, mutta illalliselle päätettiin lähteä kylille. Sattumalta löydettiin kiva kellariravintola, joka oli rakennettu vanhaan luostariin. Tilattiin alkupalat ja pääruoka, sekä punaviiniä. Alkupalat olivat erittäin runsaat, ja olin jo lähes täynnä niiden jälkeen. Punaviinilasi muistutti kooltaan kultakalamaljaa; tosin punaviinikin oli todella hyvää. Se oli Amalfin rannikolla olevan munkkiluostarin tuote. Sopi teemaan, koska Amalfiin olimme seuraavana päivänä suuntaamassa.

Pääruokana söimme pitsaa, ja se olikin todella herkullista. Valitettavasti olin jo niin täynnä, että jälkiruoka jäi väliin. Pitsastakin jäi osa syömättä, joten turisteillaksemme kunnolla pyysimme sen dogibägiin. Paketin kanssa sitten suuntasimme taas kauppaan ja ostimme lisää punaviiniä. Sitten siirryimme kohti bussipysäkkiä, jossa hotellin shuttlebussi jo odottikin. Se oli aivan täynnä, vain takapenkin keskimmäinen istumapaikka oli vapaana. Mä tietysti hyökkäsin sinne, ja Harri tuli perässä. Siellä oli eräs hauska englantilaispariskunta, joka riemastui minut nähdessään: "Hey, you got food! Come here, come here!" ja vielä enemmän harrin nähdessään: "And oh, he's got wine, you come here too!" :D Matka meni hauskoissa merkeissä, pariskunnan nainen kertoi kuinka oli syönyt jäätelöä ja sotkenut sillä itsensä aivan kauttaaltaan. Naureskellen vetäydyttiin huoneeseen ja nukkumaan. Lauantaina olisikin retkipäivä! :)

MP: Keskiviikko 27.6.2012; Elimme jännittäviä aikoja

Ohhoh, mitähän tästäkin päivästä kirjoittaisi. Ei mennyt siirtyminen Roomasta Sorrentoon niinkuin Strömsössä. Eipä kai auta kun aloittaa kertomus alusta, eli aamusta...

Eli. Aamulla oli aikainen herätys, piti ehtiä aamiaiselle ennenkuin pitäisi lähteä kohti Sorrentoa. Matkaa oli noin 240km, ja tarkoitus oli että oltaisiin perillä noin klo 11. Niinpä bussi tuli hakemaan meitä ennen puoli kahdeksaa. Aamiaisen jälkeen haettiin matkalaukut ja vietiin ne ulkona jo odottelevaan bussiin. Katseltiin vierestä kun kuski laittoi laukkuja autoon; laukkuja kun ei saa jättää hetkeksikään yksin. Kun kaikki suomalaiset olivat kyydissä meidän hotellilta, suunnattiin seuraaville hotelleille. Jossain näistä muista hotelleista tapahtui klassinen huijaus eräälle turistille; joku paikallinen tuli kartan kanssa kysymään tietä. Kun sitten tämä suomalaismies alkoi selittää kysyjälle tietä, vietiin häneltä yksi laukku. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, keskellä katua ja keskellä suomalaisporukkaa. Ei niitä laukkuja turhaan pidetä silmällä!

Rooman kerrostalolähiötä

No, kaikki suomalaiset sentään saatiin kyytiin, ja matka alkoi. Roomassa alkoi olla jo aamuruuhkan oireita. Pian onneksi päästiin kehätielle, jossa liikenne oli jo sujuvampaa. Mulla oli kamera ulottuvilla koko ajan, ja niinpä napsin kuvia, vaikkei niistä mitään kovin hyviä tullutkaan ikkunan läpi. Nähtiin Roomasta sitä arkisempaakin puolta isojen kerrostalojen ja naapurustojen muodossa. Opas selosti koko ajan, ja kertoi että asuntojen hinnat ovat hyvin korkeita. Niinpä kai, kaipa siitä ilosta maksaa että saa kertoa asuvansa Roomassa.



Matka jatkui moottoritielle. Opas selosti edelleen koko ajan, kertoili pikkukylistä jotka vilahtivat ohi, kertoili italialaisesta elämänmenosta ja tavoista...

Välillä se puhui tiukkaan sävyyn jotain italiaksi meidän kuskille.

Bussin keinunta ja oppaan tasainen ääni teki pian tehtävänsä ja suurin osa matkustajista taisi nukahtaa. Itsekkin torkahtelin. Olin kuitenkin hereillä kun jotain ihmeellistä alkoi tapahtua. En ihan tarkkaan muista, mutta se taisi alkaa ihmeellisellä ropinalla auton keulassa. Sitten auto heilahti rajusti, opas kirkaisi jotain italiaksi ja sitten kuului kolinaa ja opas hiljeni. Ja siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat varmasti hereillä. Alkoi kova kuhina, mitä tapahtui, osuttiinko me johonkin, mitä oppaalle tapahtui, mitä tässä nyt kävi?

Auto jatkoi matkaansa, ja pienen ajan päästä opaskin pääsi takaisin mikrofonin viereen. Hän vain totesi ettei hänelle ollut koskaan ennen käynyt näin; kuski oli nukahtanut. (Myöhemmin kuulimme että kuskin reaktio tähän kaikkeen oli ollut vihainen tiuskaisu oppaalle; mikset aiemmin herättänyt?!?)

Kaikki olivat vähän säikähtäneitä; onneksi päästiin pian pysähtymään jonkun kahvilan pihaan. Kuski kävi vaivihkaa tarkistamassa vahinkoja: puskuri oli ottanut osumaa ja toisessa kyljessä oli kunnon naarmut. Kuski ei kuitenkaan juurikaan välittänyt takarenkaasta, josta selkeästi puuttui palanen. Jatkettiin sitten matkaa, vaikka kaikki, opas mukaanlukien, oli hieman epäilevällä kannalla renkaasta. Opas käski kuskin ajaa rauhallisesti, jotta päästäisiin ehjänä perille.

Meidän huonon onnen bussi

Matka siis jatkui. Opas jatkoi selostustaan, ja me koitettiin rauhottua. Jonkun ajan päästä tultiin Napolin pohjoispuolelle. Siellä sitten meidän ohitse rampilla ajoi pieni valkoinen auto, joka soitti vimmatusti torvea. Kaikki tietysti kääntyivät katsomaan, ja huomasivat että kuski viittilöi meille ja osoitteli takarengasta. Juuri sitä mistä se palanen oli lähtenyt. Yksi mies lähti sanomaan asiasta oppaalle, joka sitten pakotti kuskin pysähtymään. Pysähdyttiin johonkin moottorien pienelle levähdysalueelle, ja me matkustajan lähdettiin ulos bussista. Opas tappeli tiukkasanaisesti kuskin kanssa. Kuski kun olisi halunnut vain jatkaa matkaa, mutta opas vaati että joko rengas vaihdetaan tai sitten meille hankitaan toinen bussi. Oppaalle lisästressiä toi se, että Sorrentossa tuota samaista bussia odotti kotiinlähtevät suomalaiset; heille olisi pakko järjestää joku muu kuljetus että he ehtisivät lentokentälle.

Lopulta kuski lähti muutaman kilometrin päähän korjaamolle hoitamaan rengasasiaa. Bussiin jäi muutama suomalainen, heidän tehtävänään oli pitää huoli siitä että rengas korjataan ja matka jatkuu mahdollisimman nopeasti. Opas jäi meidän kanssamme hikoilemaan sinne levähdysalueelle.

Noin sadan metrin päässä siitä levähdysalueesta oli poliisilaitos. Yhdellä turistilla oli kova vessahätä, joten opas lähti kysymään sieltä laitokselta josko siellä saisi käyttää vessaa. Poliisipäällikkö sitten tunsi sympatiaa meitä kovia kokeineita suomalaisia kohtaan, ja kutsui koko porukan asemalle. Päästiin viileään, ilmastoituun kurssihuoneeseen. Siellä sitten istuskeltiin pari tuntia, katseltiin jotain uutislähetystä ja mietittiin että koskahan täältä pääsee pois.

Vihdoin bussi palasi, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksi porukka piti hyvin yhtä ja huumori kukki, joten kellekkään ei tullut kiukkua eikä paniikkia. Saimme myös bussissa olleilta suomalaisilta selonteon korjaamoreissusta: rengas oli nukahtamisrytäkässä lähtenyt vanteiltaan.

Tehtiin vielä yksi pysähdys Pompein parkkipaikalla, ja vaihdettiin lennossa oppaita. Meidän opas vaihtoi siihen varabussiin joka kuljetti suomalaisia lentokentälle, ja meidän bussiin tuli Sorrenton oma opas. Matka jatkui kohti Sorrentoa, ja  lopulta kolmen jälkeen, eli noin neljä tuntia aikataulusta myöhässä päästiin vihdoin hotellille. Opas sanoi että meidän tervetulotilaisuus ja kylällä tehtävä kävelykierros siirretään torstaille, koska me varmasti ollaan väsyneitä kaikesta siitä jännästä mitä päivän aikana oli tapahtunut..

Meitin huone, parveke ja se näköala kyllä lohdutti huomattavasti. Lisäksi pöydällä odotti kuoharipullo; se oli häälahja matkanjärjestäjältä :)

Meidän hotellihuonetta

Ja näkymä huoneen parvekkeelta. Horisontissa siintää Vesuvius.

Eipä siinä sitten mitään muuta kuin bikinit ja mekko päälle ja suunta kohti allasbaaria. Siellä odotti kylmä olut, kylmä valkkari (ei ihan ehkä etiketin mukaista, mutta who cares) sekä pientä syötävää. Uima-allastakin käytiin kokeilemassa; vesi oli ihanan lämmintä, eikä (yllättävän suuressa) altaassa ollut juuri muita.

Sitten vetäydyttiinkin hotellihuoneeseen valmistautumaan illallista varten. Pikasuihkun jälkeen suunnattiin hotellin baariin, jossa halusin mojiton. Itseasiassa olin unelmoinut siitä koko päivän! Baarimikko otti meidän tilauksen, ja lähti ulos. Aattelin jo että tyyppi karkasi, mutta tosiasiassa se kävikin ulkona poimimassa tuoretta minttua meitin mojitoihin! Oli ehkä maailman paras mojito!

Sitten mentiin syömään. Syötiin pihviä ja vihanneksia, jälkkäriksi marenkikakkua. (Meillä oli siis puolihoito, eli meille kuului joka päivä joko illallinen tai lounas). Ruoan jälkeen siirryttiin taas omaan huoneeseen ja korkattiin se meitin kuohari. Napolinlahti oli todella kaunis auringon laskiessa: se täyttyi sadoista ja tuhansista pienistä valopisteistä. Päivä oli pitkä ja osittain pelottavakin; mutta onneksi "vihdoin kaikki on hyvin" :D

MP: Tiistai 26.6.2012, Il Vaticano

Espanjalainen aukio

Aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti länttä, tarkoitus oli päästä Vatikaanin läheisyyteen klo 13.30 mennessä. Silloin oli tarkoituksena tavat meidän opas ja lähteä opastetulle kierokselle Vatikaaniin. Halusimme edetä kohti Vatikaania ihan rauhassa, ja käydä katsomassa nähtävyyksiä matkan varrella. Ekana saavuttiin Espanjalaisille portaille. Yläpäästä lähdettiin laskeutumaan alaspäin. Ylhäällä ei ollut kovin paljon turisteja, ja saatiin otettua rauhassa kuviakin. Portaiden alapäässä sitten olikin taas paljon porukkaa, ja siitä jatkettiin matkaa hyvin nopeasti eteenpäin, enkä tajunnut edes ottaa kuvaa ylöspäin, niinkuin ne portaat yleensä kuvataan. No, oltiinpa erilaisia nuoria tässäkin asiassa :D

Näkymä Vatikaaniin

 Portailta matka jatkui kohti Tiber-jokea. Matkalla vastaan tuli mm. Augustuksen mausoleumi, joka tosin oli kiinni syystä tai toisesta. Kierrettiin se sitten ulkoa. Vihdoin päästiin sinne Tiberin reunaankin. Joki oli aikasta vihreä väriltään, ja kadun reunoissa oli korkeat muurit. Olikohan ne estämässä itsemurhia vai peittämässä rumanväristä jokea? Ylitimme joen Umberto I sillan kohdalta, napsin pari kuvaa seuraavan sillan takana siintävästä Pietarinkirkosta, sekä vastarannalla sijaitsevasti Oikeuspalatsista. Joen toiselle puolelle päästyämme jatkoimme paikallisten markkinoiden ohi kohti Castel Sant'Angeloa. Se ei ollut kovin kauniin näköinen rakennelma.Toisaalta, silloin kun rakennus oli ihan uusi, sitä peitti valkoinen marmori. Silloin se varmasti olikin todella upean näköinen. Sant'Angelo rakennettiin alunperin Hadrianuksen ja tämän vaimon mausoleumiksi vuosina 120–139 (siihen asti kaikki keisarit oli haudattu aiemmin mainittuun Augustuksen mausoleumiin.) Myöhemmin sitä on käytetty myös vankilana ja Paavien asuinpaikkana. Nykyään siellä toimii museo.

Castel Sant'Angelo

Il Passetto

Sant'Angelolta olikin suora tie Vatikaaniin ja Pietarinkirkolle. Katu oli täynnä ihmisiä, turistibusseja ja huomattavan paljon kerjäläisiä. Ovelasti kerjätään Vatikaanin ympärillä, koska sinne suuntaa usein pyhiinvaeltajia, jotka tottakai haluavat tehdä hyvää lahjoittamalla köyhille. Me poikettiin syömään pienemmälle sivukadulle, Passetto di Borgon juurelle. Mä fiilistelin omeletilla ja ranskalaisilla, Harri soi kasviskeittoa joka maistui kasviksille (ei hyvä). Syödessämme seurailtiin loputonta ihmisvirtaa, joukossa kun oli ainakin pari hassua nunnaakin.

Sovittuna aikana tavattiin Piazza Risorgimentolla meidän oppaamme sekä kasa muita suomalaisia. Saatiin kuulokenapit korviimme, ja lähdimme suuntaamaan kohti Vatikaanin sisäänkäyntiä. Vatikaanissa kun pyörii aivan tolkuttomat määrät ihmisiä (oppaan mukaan pelkästään museossa käy yli 10 000 kävijää päivässä!). Meille tosiaan jaettiin ihan ekaksi kuulokkeet, joiden kautta kuulimme oppaan selostuksen. Kätevää, koska jos opas vain huutaisi, opastuksen kuulisi vain muutamat lähimpänä olevat.

Vatikaaniin jonotettiin ehkä noin 15 minuuttia, onneksi jono liikkui suhteellisen nopeasti. Sisään päästyämme ensimmäiseksi vastassa oli turvatarkastus ja läpivalaisu. Niihin ei onneksi ollut jonoa. Keräännyimme yhden patsaan kohdalle, ja opas lähti hakemaan meille sisäänpääsylippuja. Hän myös korosti, että nyt on hyvä hetki käydä vessassa, seuraavan kerran pääsee vasta noin kolme tuntia myöhemmin, kun kierros on ohi. Hän myös kannusti ostamaan juotavaa, jos sellaista ei ollut huomannut jo aiemmin hankkia; varoitteli että museossa on sitten melkoista lämmin..

Pinjankävyn sisäpiha Vatikaanin Museoilla

Sisäänkäyntikäytävien jälkeen päästiin vihdoin asiaan; pääsimme sisäpihalle, Pinjankävyn sisäpihalle. Se on saanut nimensä ison, neljä metriä korkean pronssisen pinjankävyn mukaan, joka könöttää aukion toisessa päässä. Se on aikoinaan ollut osa Isiksen temppelin suihkulähdettä, sitten se koristi Konstantinuksen basilikan eteishallia, ja joutui sitten tänne sisäpihalle. Sisäpihan keskellä oli Arnaldo Pomodoron tekemä nykytaideteos, Sisäkkäiset Pallot (1990).

Sisäpihalla oli myös isot infotaulut sikstiiniläiskappelista. Kappelissa ei saa kuvata eikä puhua, edes oppaat eivät saa selostaa. Niinpä oppaamme vei meidät infotaulun luokse, ja selosti kaikki taideteokset taulun kuvien avulla. Oppaamme oli aivan ihana ja asialleen selkeästi omistautunut. Hän hyvin eläväisesti selosti tapahtumia teosten takana sekä pieniä yksityiskohtia. Oli kiva kuunnella tarinoita jotka oli selostettu niin tunteikkaasti ja elävästi :) Kuumahan siinä suorassa auringonpaisteessa oli, mutta se ei haitannut menoa.

Selostusten jälkeen suuntasimme sisään ensimmäiseen saliin. Sali itsessään oli jo henkeäsalpaava, valkoista marmoria, pitkä ja korkea. Salissa oli esillä Antiikin Rooman aikaisia patsaita. Voisin vaikka lyödä vetoa, että salissa oli sellaisia patsaita, joiden kuvia oli peruskoulun historiankirjoissa erinäisten jumalten ja keisarien kohdalla. Salista siirryttiin pienelle kahdeksankulmaiselle sisäpihalle, Cortile de Belvedereen. Sisäpihan suurimmat nähtävyydet olivat Belvederen Apollopatsas, sekä Laokoon-ryhmä 100-luvulta eKr. 

Belvederen Apollo

Sisäpihalta siirryttiin taas seuraavaan saliin. Salit seurasivat toisiaan, jokaisessa mitä hienompia teoksia. Yhdessä salissa oli näytillä Belvederen Torso, johon Michaelangelo oli erityisen ihastunut. Seuraavassa salissa oli upeat mosaiikkilattiat, jotka oli tuotu Rooman eri nähtävyyksistä ja huviloista.

 Seuraavissa saleissa ja käytävillä oli mm. seinävaatteita sekä lisää patsaita. Kävelimme myös läpi karttagalleriasta, jonka seinille oli maalattu (ulkomuistista!) Italian eri alueiden karttoja. Tällä käytävällä oli ikkunat auki, ja turistit tuntuivat olevan enemmän innoissaan tuulenvireestä kuin taiteesta :)

Muutaman käytävän jälkeen saavuttiin Rafaelon huoneisiin. Katossa oli niitä kuuluisia enkeleitä, ja seinässä yksi Rafaelon kuuluisimmista töistä, Ateenan Koulu. Teokseen on maalattu useita tunnettuja kasvoja.

Rafaelon Ateenan Koulu

En nyt ala tässä tekemään sen tarkempaa taideanalyysiä, mutta jos teos ja sen henkilöhahmot kiinnostavat, suosittelen käyntiä School of Athens -wikisivulla. Siellä on eritelty myös nuo henkilöt ja muuta kiinnostavaa symboliikkaa :)

Rafaelon huoneiden jälkeen suunnattiin pitkää käytävää pitkin Sikstiiniläiskappeliin. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata, eikä edes puhua; toiveena on että kaikki vierailijat hiljentyisivät tutkimaan ja tekisivät omat tulkintansa kappelista ja sen taiteesta. Voin kertoa, että Sikstiiniläiskappeli oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Kappeli on melko pimeä ja kapea, hyvin korkea huone ilman penkkejä. Siellä on muutamalla askeleella korotettu alttari ja alttaritauluna Michelangelon fresko Viimeinen Tuomio. Se on melkoisen karu kuvaus maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta, jolloin uskovaiset kutsutaan Taivaaseen ja vääräuskoiset joutuvat tuonelan lautalla Ikuiseen Kadotukseen. Tämä teos pisti sen verran hiljaiseksi, ettei tullut mieleenkään puhua.

Alttarifreskon jälkeen katse nostettiin kohti kattoa, ja upeaa Maailman Luominen -freskoa. Siellä oli se kuuluisa Aatamin Luominenkin, jossa Jumalan sormi melkein koskettaa Aatamin sormea. Muita hienoja yksityiskohtia kattomaalauksessa olivat humalainen Nooa sekä Taivaallinen paljas takapuoli :D

Pietarinkirkko

Vietimme kappelissa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pietarinkirkkoa. Ennen kirkkoonmenoa käytiin ulko-ovella hieman levähämässä ja ottamassa kuvia aukiosta. Sitten olikin aika siirtyä sisälle. Kirkko oli sisältä todella upea! Kirkko on uskomattoman iso ja korkea. Kupolin ikkuinoista loisti kauniisti auringonvaloa, eikä turistejakaan ollut liikaa.

Michelangelon Pietá

Ensimmäiseksi käytiin katsomassa Michelangelon kuuluisaa Pietá-patsasta. Se oli todella kaunis ja koskettava. Patsaan vieressä oli muistomerkki Ruotsin Kuningatar Kristiinalle, joka isänsä kuoleman jälkeen luopui kruunusta, matkusti Roomaan ja kääntyi katolilaiseksi. Koska hänen isänsä oli puolustanut Luterilaisuutta koko elämänsä ja sotinutkin asian puolesta, oli Kristiinan päätös aikoinaan suuri skandaali ja voitto katolilaisuudelle. Kristiina saikin kunnian tulla haudatuksi Paavien kryptaan.

Pyhän Pietarin patsas

Kulkiessamme lähemmäs alttaria ohitimme myös edelisen Paavin, Johannes Paavali II:n alttarin. Hänet alunperin haudattiin kryptaan, mutta autuaaksijulistamisensa aattona hänen arkkunsa siirrettiin tälle alttarille, jotta ihmiset pääsisivät paremmin tervehtimään häntä sekä rukoilemaan häneltä apua.



Alttarille tullessa katse kiinnittyi oikealla puolella olevaan patsaaseen, kirkon ainoaan Pyhän Pietarin patsaaseen. Patsas on erityisesti pyhiinvaeltajien suosiossa, koska sen jalkaterää suutelemalla saa vapautuksen katumusharjoituksista tietyksia aikaa, tai lyhennystä kiirastuliaikaan. Valitettavasti emme itse päässeet hipelöimaan ukkelin jalkaa, koska alttarialue oli suljettu jonkin tulevan tapahtuman valmistelujen takia.

Alttari ja baldakiinikatos

Itse alttaria hallitsee upea, 35,5m korkea baldakiinikatos. Katoksen edessä on sisäänkäynti kryptaan, johon on haudattu edelliset Paavit. Sinne pääsisi ilmeisesti käymään, mutta ei oikein aika ja jaksaminen riittänyt sinne lähtöön. Myös kryptan alapuolella olevaan nekropoliin opaskirjan mukaan pääsisi, mutta se vaatii jo enemmän vaivaa ja etukäteen varattavia lippuja. Mä en tiedä miten se homma toimii; jos joku teistä lukijoista on siellä käynyt ja tietää miten se homma toimii, niin kertokaa ihmeessä. Siellä voisin vielä joskus haluta käydä.

Peitarinkirkon aukion suihkulähde.

Opastettu kierros loppui kirkkokieroksen jälkeen. Kupoliin olisi päässyt kiertelemään, sekä ulko- että sisäpuolelle. Meillä molempien jalat kuitenkin jo huusi hoosiannaa (juu, oli uskonnollinen kokemus!) joten päätettiin suunnata takaisin Italian puolelle. Aukiolla otettiin parit pakolliset kuvat vielä (sveitsiläiskaartilaisesta, kirkosta, aukiosta, obeliskista, suihkulähteestä, Merimiehen kompassista, jnejne.) Puhuttiin että taksi takaisin hotellille vois olla hieno juttu, mutta mistäs sellaisen saisi.. onneksi heti Vatikaanin porttien ulkopuolella oli taksitolppa, jolla odotti useampikin innokas taksikuski. Sovittiin hinnasta, hypättiin kyytiin ja ajettiin rallia kohti hotellia. Hieno reisu se oli, käytiin (jostai syystä) lähellä Colosseumiakin, ja ne maailman ainoat antiikinaikasen kerrostalon jäänteetkin nähtiin. Niitä kun haettiin edellisenä päivänä kun siellä suunnalla käveltiin, mutta ei löydetty. Mutta voin sanoa, että rallin ajaminen Rooman vanhassa keskustassa oli hieno kokemus!!

Hotellille palattuamme päätimme käydä kokeilemassa hotellin omaa baaria. Harri tilasi kaljan, ja itse otin valkoviiniä. Italiassa kun siideriä ei tunneta. Baarista itsestään ei tullut otettua yhtään kuvaa, vaikka se olikin todella tyylikäs tila, valkoista marmoria ja mustaa takorautaa, sekä upeita nahkasohvia. Sensijaan jaksoimme ihmetellä pikkukärpästä, joka sukelsi Harrin kaljaan. Se siellä kroolasi aikansa, ja kiipesi (!!) lasia pitkin ylös ja jäi hetkeksi lepuuttamaan lasin reunalle. Me nimettiinkin se, mutta en enää muista mikä se nimi oli. Harmi.

Pienen levon jälkeen oli aika lähteä iltarientoihin. Kun kerran Roomassa oltiin, piti vähän keksiä jotain erikoista. Fellinin leffat kun ovat erityisesti Harrin suuressa suosiossa, päätin pukeutua kuin elokuvan La Dolce Vitan naistähti Anita Ekberg ja suunnata kohti Treviä. Niinpä sonnustauduin isoon lierihattuun, valkoiseen liehuvaan mekkoon sekä korkkareihin, ja suuntasimme kohti tuota kuuluisaa suihkulähdettä. Matkalla käytiin syömässä jossain ravintolassa, en muista nimeä. Ruoka oli ihan ok, ei mitään ihmeellistä. Ruoan jälkeen sitten käveltiin Treville. Siellä oli edelleen ihan hirveästi ihmisiä. Saatiin kuitenkin parit kuvat, ja Harri kävi viskaisemassa sinne muutaman kolikon. Täytyyhän meitin Roomaan palata!

Sitten lähdimmekin kohti hotellia, oltiin saatu tarpeeksemme ihmismassoista jo sinä päivänä. Kuljettiin jotain pientä sivukatua, ja oltiinkin ainoat ihmiset koko kujalla. Pienessä punaviinissä en edes huomannut vaikka korkkarit alkoivat jo hiertää aika huolella. Hotellihuoneeseen päästyämme korkkasimme vielä punaviinin ja nautimme viimeisestä illasta Roomassa <3

Anita Ekberg? :D

Pari vinkkiä Roomaan matkaaville: Vatikaanin museoissa on todella paljon ihmisiä, eikä sen lukemattomissa saleissa tunneta ilmastointia. Siellä on siis todella kuuma, hikinen ja usein tuntuu että happi loppuu. Joissain huonessa on ikkunat auki, niiden lähettyville kannattaa jäädä hetkeksi hengähtämään. Itse suosittelen Vatikaanin reissulle mukaan paljon juotavaa, hyvät kengät ja hyvä kamera. Museoissa kun saa kuvata, ja koska ihmismassat kuljettavat yksittäista matkailijaa hyvin määrätietoisesti eteenpäin, kannattaa teoksista napata nopeasti kuvat ja sitten kotona ihmetellä tarkemmin mitä tuli nähtyä.

Kannattaa myös pitää mielessä pukeutumissäännöt; olkapäät ja polvet tulee peittää, sukupuolesta riippumatta. Jos kirkkoihin yrittää liian paljastavissa vaatteissa, matka tyssää hyvin pian. Museoissa saa kulkea vähän kevyemmässä vaatetuksessa, mutta kirkkoihin tulee pukeuta. Kannattaa myös muistaa, että museoissa ei saa kantaa reppua, vaan tavaroiden pitäisi olla pienessä olkalaukussa. Jos repun kanssa yrität sisään, vartijat käännyttävät ovelta ja pakottavat viemään repun säilytyslokeroon. Ja koska museosta tullaan ulos aivan eri puolelta, niin sen repun hakeminen on taas pitkän kävelyn takana. Pahimmillaan museo on jo ehtinyt mennä kiinni ennenkuin ehdit hakea tavarasi.

Sikstiiniläiskappelissa ei saa kuvata, eikä puhua. Vartijat koittavat pitää ihmiset hiljaa, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.

MP: Ma 25.6.2012, Rome in Ruins

Meillä oli kaunis tarkoitus herätä aamulla ajoissa, mutta väsytti niin makeasti että nukuttiin vähän pidempään. Yhdeksän maissa lähdettiin tsekkaamaan hotellin aamiaistarjonta. Se oli ihan perussettiä, eli sämpylöitä, kinkkua, juustoja, muroja, jugurttia, munakasta.. ja kahviautomaatti. Tosin se taisi olla hajalla, koska mun cappucino oli ihan harmaata ja maistui hassulle. Eikä sillai hyvällä tavalla.

Piazza Della Republica

Meidän piti myös mennä metrolla Colosseumille, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Sunnuntaina kun oli rauhallista, ei ollut paljon turisteja eikä juurikaan kauppiaita, ja liikennekkin oli rauhallista; maanantaina meno oli täysin toinen. Liikenne ainakin hirvitti: Roomassa kun sellainen keksintö kuin jalankulkuvalot on melko harvinaista herkkua. Pikkuhiljaa se kauppiaidenkin paljous alkoi kevyesti ketuttaa. Toisaalta, ihan järkevää tavaraa myivät: vesipulloja, varjoja, hattuja ja viuhkoja. Vähän veikkaan, että mitä punoittavampi ja kärsivämmän näköinen turisti on, sitä kalliimpia ko. tavarat ovat. Itse en ottanut hinnoista sen paremmin selvää.

Vanhaa gladiaattorikoulua

Tallustelimme siis kohti Forumia, ja siellä pyörimme aikamme. Aina välillä istahdettiin johonkin, minä kaivoin esille opaskirjani, ja sitten luin ääneen lähettyvillä olevistä nähtävyyksistä. Helpotti suuresti, sillä Forumilla on niin iso kasa kiviä, ettei niitä erota toisistaan ilman hyvää opaskirjaa. Jatkoimme Colosseumille asti, ja sieltä itäänpäin. Suuntanamme oli San Clementen kirkko. Matkalla ihastelimme myös vanhan gladiaattorikoulun jäännöksiä Via Labicanan ja Via San Giovanni in Lateranon välissä.


Pienen kävelymatkan jälkeen löysimme etsimämme kirkon. Kirkko on siitä erikoinen, että siellä on päällekkäin kolme kirkkoa, eli on ns. Kerrostumakirkko. Päälimmäinen kirkko on 1100-luvun alusta. Sisältä se oli melko tavallinen, kolmilaivainen basilika. Kirkon keskellä oli todella kaunis kuoriaitaus, 500-luvulta. Se on siirretty edellisestä (alemmasta) kirkosta.

Maanalaiseen osaan siirryttiin pienen sivuhuoneen kautta. Alempi kirkko on 300-luvulta. Siellä oli paljon marmorinpaloja, sekä isot pylväät jotka kannattelevat nykyistä kirkkoa. Huomasimme myös, että tähän vanhempaan basilikaan oli vuonna 1999 haudattu joku Vatikaanin heppu. Aloimme sitten miettiä, että onkohan se kunnia vai rangaistus tulla haudatuksi tuollaiseen kerroskirkkoon. Ja onkohan kukaan ajatellut, että kun se tyyppi haudataan sinne toisen kirkon lattian alle, niin on se samalla alimman kirkon katossa. Erijännä.

Kävimme myös katsomassa alinta kerrosta, jossa oli aikoinaan ollut (~100jKr) iso asuintalo. Päänähtävyys on kuitenkin Mithran palvontapaikka, Mithraeum. Mithra oli persialainen jumala, joka aikoinaan saavutti suurta suosiota Roomassa, ja kilpaili suosiosta kristinuskon kanssa.

Tunnettu Rooman symboli kasvimuodossa Piazza Campidoglion takana

Tuolla kirkossa ei saanut kuvata, eli sieltä on turha odotella minun ottamaa kuvamateriaalia. Mutta koska teitä kaikkia tietysti kiinnostaa tämä kirkko ihan hirveästi, ja se miltä siellä alhaalla sitten näyttääkään, niin suosittelen vierailua kirkon omilla sivuilla tai vastaavasti tutustumaan kirkon wikisivuun.

Kirkosta poistuttiin juuri sopista siestan alkaessa. Päätettiin hakea joku kiva kahvila pientä välipalaa varten. Sellainen löytyikin läheltä Colosseumia. Syötiin mozzarellaa ja parmankinkkua. Oli hienoa syödä ja samalla ihailla Harrin selän takana loistavaa Colosseumia. Olo oli kuin jostain huonosta jenkkileffasta, joka on kuvattu jossain studiossa ja Colosseum liitetty taustaan jälkikäteen. Ei meinannu millään käsittää että hei, se kivikasa on oikeasti tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä :)

Ruoan jälkeen suunnattiin takaisinpäin kohti Il Vittorianoa ja sen museoita. Siellä yhdessä museossa, Museo Centrale del Risorgimentossa, oli esillä Salvador Dalin töitä. Sinnehän oli siis ihan pakko päästä! Aateltiin myös olla ovelia ja viettää siestanaika, eli päivän kuumin hetki, sisätiloissa museossa. Museossa oli kyllä ilmastointi, mutta kuuma siellä oli silti. Näyttely oli kyllä todella hieno. Parhaiten mulle jäi mieleen Madonna of Port Lligat ja Impressions of Africa-taulut. Olen molemmista tauluista tykännyt aina, oli huisaa nähdä ne nyt livenä. Harrille parhaiten mieleen jäi Leninpäätaulu, jossa oli siis useita kuvia päällekkäin, ja sieltä piti sitten keksiä useampikin Leninin pää. Harri ei kuulemma löytänyt niistä päistä yhtään. Ehkä sen taulun kuva pitää kaivaa jostain esille, ja kivasti sitä sitten kotona tuijotella. Harri mainitsi myös hieman tuntemattomamman Dalin työn, näkymättömät ihmiset, jossa sängyissä näkyy vain ihmisen malliset painaumat.

Näköala yli Rooman

Näyttelyn jälkeen istuskeltiin hetki museon syrjäisessä nurkassa, lisäsin pari rakkolaastaria jalkoihini, ja sitten taas matka jatkui, kohti ylempiä kerroksia. Sieltä löytyikin näköalatasanne, josta oli upeat näkymät yli Rooman. Sieltä sai otettua myös kivoja kuvia. Ja hikoiltua taas ihan mielettömästi, siellä oli todella kuuma!

Santa Maria in Aracoeli

Pieni kiertely ympäri näköalaterassia paljasti, että ihan kiinni museossa oli Santa Maria in Aracoeli-kirkko, varmasti tuttu ainakin kaikille Assassin's Creed Brotherhoodin pelaajille. Sinne piti siis heti päästä sisällekkin. Kirkko olikin sisältä todella upea, ei olisi heti uskonut ulkopäin. Kirkko kun on ulospäin melko karun näköinen.

Tässäkään kirkossa en kuvannut. Kyllä siellä ihmiset kameroineen heiluivat, mutta en tahtonut itse olla epäkunnioittava. Niinpä jälleen, jos sisänäkymät kiinnostavat, niin suosittelen vierailua esimerkiksi In Italyn sivuilla, jossa on kiinnostava artikkeli kirkosta.

Kirkon jälkeen pyörittiin ympäri Piazza del Campidogliolla, ihasteltiin Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaan kopiota, otettiin isot kasat kuvia ja etsittiin sekä sisäänkäyntiä Forumille sekä vesipistettä. Vesipiste löytyi, sisäänkäynti ei. Muutama näköalatasanne löytyi, josta sai hyviä kuvia Forumille päin. Tässä vaiheessa alkoi jo jalat olla aika puuroa.

Lopulta sisäänkäynti Forumille löytyi. Forumin piti olla ilmainen ulkoilmamuseo, mutta se olikin muuttunut maksulliseksi. Lippu oli sen verran hintava, ja jalat siinä kunnossa, että päätettiin jättää Forumin kierros ensikertaan. Maximuksen basilikan vieressä käytiin istuskelemassa ja keräilemässä voimia. Samalla ihmeteltiin Italialaista liikennettä. Ohitsemme ajoi joku innokas mieskuski perhefarkullaan, ja tehdessään taskuparkkia naarmutti ainakin kolmea autoa. Vähän tämän jälkeen ohi ajoi nainen takaluukku avoinna. Nainen huomasi asian vasta ajettuaan tien päähän, kääntyessään risteyksessä. Nauratti :D

Metrokyyti siinä kuumuudessa ja väenpaljoudessa ei taas innostanut, joten päätettiin kävellä takaisin hotellille. Voin kertoa, että tässä vaiheessa mentiin jo pahalla sisulla eikä enää jaksamisella ja fysiikalla! Suklaantuska oli kuitenkin kova, ja matkalla oli pakko pysähtyä pikkukauppaan ostamaan suklaata ja paikallisia herkkuleivonnaisia.

Hotelliin päästyämme herkuteltiin, ja minä suuntasin vaahtokylpyyn. Sunnuntaina oli kaupasta ostettu saippuaa ja skumppaa että saadaan oikein kunnon kylpy aikaiseksi. Siellä lämpimässä vedessä oli ihan lillua rankan päivän jälkeen.

Pienen voimienkeräilyn jälkeen suunnattiin taas kaupungille, tarkoituksena löytää joku hyvä ruokapaikka. Sellainen löytyikin pieneltä piazzalta läheltä hotellia. Tarjoilija oli todella mukava ja suositteli innokkaasti paikan erikoisuuksia. Harri söi alkuruokana raviolia, joka oli täytetty ricotalla ja pinaatilla, ja pääruokana grillattua maksaa. Itse söin pasta carbonaraa, joka oli muuten täysin erilaista kuin meillä Suomessa! Oli taivaallisen hyvää. Ennen jälkkäriä tarjoilija pyysi meitä siirtymään toiseen pöytään, koska ravintolassa oli hieman täyttä. Asia ei haitannut meitä mitenkään, mutta tarjoilija toi silti kiitokseksi meille lasilliset limoncelloa. Jos ette ole tähän herkkuun tutustuneet, niin suosittelen suuresti!

Ruokaviini oli muuten nimeltään Mancini, se oli punaviiniä hiilihapoilla. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta tosi hyvä viini. Saisikohan sitä Suomesta? Jälkkäriksi syötiin vielä sitruunasorbettia ja tiramisua. Sitten saatiinkin kieriä takaisin hotelliin. Huomenna olisi vika päivä Roomassa, ja ohjelmassa vierailu Vatikaanissa!

Forumin aluetta, Septimus Severuksen riemukaari keskellä, vasemmalla Vespasiuksen ja Tituksen temppeli, ja oikealla Saturnuksen temppeli.

Pari vinkkiä Roomaan matkaaville: Suosittelen lämpimästi matkalukemiseksi Marja-Liisa Polkusen Rooma: Suomalainen matkaopas -kirjaa. Kirjassa on uskomattoman paljon tietoa ja hyvät kartat. Kirja on myös kirjoitettu hieman humoristiseen sävyyn, eli sitä on mukava lueskella jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vaikka kirjassa on tietoa paljon, on se silti sen verran pienikokoinen että sitä jaksaa kantaa kauapungilla mukana. :)

Rooman alueella on satoja kirkkoja, ja aina kirkon vastaantullessa siellä kannattaakin piipahtaa. Pitää kuitenkin muistaa että kirkoissa on tiukat pukeutumissäännöt; naisten olkapäät pitää olla peitettynä, ja sekä miesten että naisten polvien tulee olla peitossa. Säännöt on useissa kirkoissa esitetty ovella ohjekuvin. Monissa kirkoissa on myös ovella pino huiveja, joita voi lainata kirkkovisiitin ajaksi. Silti kuitenkin monissa kirkoissa näkyy turisteja hellevaatteissaan. Vatikaanissa kuitenkin säännöt ovat ehdottoman tiukat, siellä käännytetään ovelta pois jos ei ole pukeutunut asianmukaisesti.

MP: Su 24.6.2012, Benvenuto a Roma!

Lauantaina aamusta check in netissä ja nopea pakkaus. Juhannuksen jälkeen oli vaikea orientoitua siihen tosiasiaan että lähtö Roomaan on lähellä. Pakkailu sujui pikkukiukulla, mutta onneksi sain hermot ja ajatukset kuriin. Ja toivottavasti kaiken tarvittavan mukaan! Saunomista, hyvää ruokaa ja puhelu kummitädin kanssa pitivät mielen virkeänä ja suuremman jännityksen aisoissa. Nukkumaan mentiin puolenyön aikoihin, kello oli soimassa viideltä. Harrilla oli kova kiiliäinen, en tiedä jännittikö vai mitä. Mutta unta poika ei tainnut kovin paljon saada.

Sunnuntaina herätys tosiaan kello viideltä, ja aamiaiseksi lauantailta jäänyttä mascarponeherkkua. Vikat kamat pakattiin laukkuihin, ja siirryttiin ulos mummottamaan, eli odottelemaan taksia. Olipas kylmä! Onneksi sääennusteet lupailivat Roomaan +34 astetta, Vantaalle kun oli luvattu vain säälittävät +12 astetta.. Ei harmita yhtään lähteä reissaamaan!

Meitin kone valmiina ladattavaksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Taksi vei meidän suoraan T2:lle, ja heti suunnattiin kohti package droppia. Sinne ei ollut juuri lainkaan jonoa, onneksi! Laukut jäi siis sinne ja itse suuntasimme kohti turvatarkastusta. Mulla piippas (tietysti!) jälleen (mulla piippaa aina, ihan joka kerta!), mutta pienen kopeloinnin jälkeen sain jatkaa matkaa. Haettiin meitin lähtöportti ja jäätiin odottelemaan lähtöä. Klo 7.15 aukesivat portit, me oltiin viimeisten joukossa menossa koneeseen. Minä tietysti tungin ikkunan viereen, vaikka meitin paikka olikin (jälleen kerran) siiven kohdalla, ettei siitä paljon nähnyt. Onneksi (jesjesjes!!) koneessa oli keula- ja pohjakamerat: eli näytöillä näkyi noustessa ja laskeutuessa kuvaa koneen keulasta sekä pohjasta.


Lento lähti ajallaan, tai ainakin niin uskoisin. Meillä ei ollut kelloa mukana, niin en osaa tarkaksi sanoa. Mitä sitä kellolla, me ollaan lomalla! :) Lennon hintaan sisältyi aamiainen, johon kuului täytetty patonki (yllättävän hyvä!), kahvia tai teetä sekä tuoremehua. Lopuksi ennen laskeutumista saatiin vielä suklaatakin :) Harri voi jostain syystä hieman pahoin lennon alkuvaiheessa, mutta ruoka ja uni helpottivat oloa. Itsekkin hyppäsin Nukkumatin matkaan loppumatkaksi, ruoan jälkeen. Heräsin kun alettiin laskeutumaan.

Rooman laskeuduttiin paikallista aikaa klo 10.30. Laukutkin tulivat yllättävän nopeasti, ja päästiin pian ulos saapumisaulaan. Siellä olikin sitten jo melkoisen lämmin. Nähtiin meidän oppaamme, joka käski meidät kaikki suomalaiset erään liikeen eteen. Sitten opas huomasi, että pari tyyppiä puutttui. Odoteltiin ikuisuudelta tuntuva aika (todellisuudessa varmaan joku reilu puoli tuntia) kunnen selvisi että yhdeltä porukalta oli yksi laukku kadonnut, ja siitä piti tehdä heti kentällä ilmoitus. Lopulta sitten päästiin bussiin ja matka kohti hotellia alkoi. Matkalla nähtiin jo hienoja nähtävyyksiä.

Hotellille päästiin noin klo 12.30. Hotelli olikin aikas luksusta, upea portaikko (marmoria ja mustaa takorautaa) johti meidät viidenteen kerrokseen ja meidän huoneeseen. Meidän huonessa riemu sitten repesikin, kun huoneessa oli oma minibaari, tohvelit sekä maailman söpöimmät yksittäispakatut hammasharjat pienine tahnatuubeineen! Ehkä hienoin hotelli missä olen ikinä yöpynyt!

Portaikko ylhäältäpäin katsottuna

Minibaari sisältöineen

Omat toffelit, hihii!

Jos ja kun mielenkiinto heräsi, niin kerron tässä välissä että hotellimme oli  Hotel Ranieri. Voin sitä lämpimästi suositella kaikille Roomaan suuntaaville :)

Santa Maria Maggiore

Il Vittorio

Ennen suuntaamista kaupungille otettiin italialaiseen tapaan pienet siestatorkut päivän kuumimmalla hetkellä. Sen jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle, ja johti meidän Piazza Barberinin kautta Trevin suihkulähteelle, ja sieltä Il Vittorion ohi Forum Romanumille ja Colosseumille. Upeita paikkoja, vielä paljon upeampia kuin uskalsi koskaan unelmoidakkaan. Ei kyllä kuvat tee oikeutta näille kohteille! Sunnuntaina kunniaksi vilkas tie Via Fori Imperiali (joka kulkee Il Vittoriolta Colosseumille Trajanuksen hallien ja Forum Romanumin välistä) oli suljettu liikenteeltä. Sai siis rauhassa tuijotella suu auki upeita rakennelmia ilman pelkoa siitä että jää auton alle. Muutenkin oli suhteellisen rauhallista, turisteja ei ollut paljon, eikä mitään kauppiaitakaan. Mä olin aivan fiiliksissä! <3

Trajanuksen kauppahallit

Pitääkö tätä edes selittää? :D

Kävelyllä ollessamme pysähdyttiin Barberinin aukion laidalla olevassa baarissa, ja syötiin ihanan leivät jossa sisällä oli mozzarellaa ja rucolaa. Taivaallisen hyvää! Illalla käytiin syömässä eräässä  meidän hotellin lähellä olevassa ravintolassa, joka tuntui olevan erityisesti paikallisten suosiossa. Siellä seurattiin innolla futista, ja ääntä lähti sekä asiakkaista että tarjoilijoista :)


Pari vinkkiä Roomaan matkaaville: Näin kesällä turisteja on paljon. Sivukujilla saa olla melko rauhassa, mutta suurimpien nähtävyyksien ympärillä turisteja parveilee hyvinkin paljon. Ja varmasti määrät vielä kasvavat heinä-elokuussa kun Eurooppa on lomalla. Hieno idea on lähteä esim. Colosseumille sunnuntaina, kun Fori Imperiali -katu on suljettuna, sinne mahtuu silloin kävelemään paremmin. Mitään ärsyttäviä kauppiaitakaan ei näkynyt, kai heilläkin oli vapaapäivä.

Nestatasapainosta täytyy pitää huolta

Vaikka ollaan kaupungilla, on silti hyvä muistaa kuumassa oleilun perussäännöt: hattu tai huivi päähän, aurinkorasvaa pintaa ja vesipullo aina mukaan! Vesipullot maksaa maltaita kuumana päivänä nähtävyyksien lähellä; pienestä pullosta saa helposti pulittaa viisikin euroa (tai jopa enemmän) kun se kaupasta ostettuna maksaa muutaman kymmenen senttiä. Rooma on siitä hieno matkakohde, että siellä vesijohtovesi on juomakelpoista (pullon saa siis täytettyä aamulla hotellihuoneessa) ja ympäri kaupunkia on vesipisteitä, jossa virtaa puhdas ja raikas vesi. Niillä voi käydä hieman pesaisemassa käsiä ja samalla pirskottaa vettä kaulalle ja käsivarsille, juoda suoraan hanasta sekä täyttää se aina mukana kulkeva juomapullo. Huomaathan kuitenkin, että jos vesipisteellä lukee Non Potabile, se ei silloin ole juomakelpoista. Muutoin voi juoda jopa suihkulähteiden putkista virtaavaa vettä! Altaissa seisovaa ei kannata maistella, mutta yleensä se vesi jo näyttääkin sen verran seisoneelle, että varmaan harvemmalle tulee mieleen juoda sitä.

Matkapäiväkirjaa häämatkalta!

Noniin, nyt kun on häät hoidettu alta pois kaikkine miljoonine järjestelyineen, niin on taas jälleen kerran aikaa koittaa pitää tätä blogia hengissä. Jos nyt olisi aikaa kirjoitella.

Aloitan tekohengityksen julkaisemalla matkapäiväkirjan, jota kirjoiteltiin häämatkan aikana sekä muutamia kuvia. Jos satut olemaan mun feissarikaveri, niin siellä julkaistaan enenmmän kuvia. Kaikkia ei laiteta julkisesti esille, sillä kuvia otettiin huikeat 1953 kpl 10 päivää kestäneen loman aikana :) Matkapäiväkirjapäivitykset tunnistaa otsikossa olevasta MP-lyhenteestä :)

Eli tervetuloa mukaan, olet sitten uusi tai vanha lukija. Kaipa tämän voisi nyt nimetä sitten rouvapäikyksi, kun hääpäikynkin voi jo sulkea :)