Eli. Aamulla oli aikainen herätys, piti ehtiä aamiaiselle ennenkuin pitäisi lähteä kohti Sorrentoa. Matkaa oli noin 240km, ja tarkoitus oli että oltaisiin perillä noin klo 11. Niinpä bussi tuli hakemaan meitä ennen puoli kahdeksaa. Aamiaisen jälkeen haettiin matkalaukut ja vietiin ne ulkona jo odottelevaan bussiin. Katseltiin vierestä kun kuski laittoi laukkuja autoon; laukkuja kun ei saa jättää hetkeksikään yksin. Kun kaikki suomalaiset olivat kyydissä meidän hotellilta, suunnattiin seuraaville hotelleille. Jossain näistä muista hotelleista tapahtui klassinen huijaus eräälle turistille; joku paikallinen tuli kartan kanssa kysymään tietä. Kun sitten tämä suomalaismies alkoi selittää kysyjälle tietä, vietiin häneltä yksi laukku. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, keskellä katua ja keskellä suomalaisporukkaa. Ei niitä laukkuja turhaan pidetä silmällä!
 |
| Rooman kerrostalolähiötä |
Matka jatkui moottoritielle. Opas selosti edelleen koko ajan, kertoili pikkukylistä jotka vilahtivat ohi, kertoili italialaisesta elämänmenosta ja tavoista...
Välillä se puhui tiukkaan sävyyn jotain italiaksi meidän kuskille.
Bussin keinunta ja oppaan tasainen ääni teki pian tehtävänsä ja suurin osa matkustajista taisi nukahtaa. Itsekkin torkahtelin. Olin kuitenkin hereillä kun jotain ihmeellistä alkoi tapahtua. En ihan tarkkaan muista, mutta se taisi alkaa ihmeellisellä ropinalla auton keulassa. Sitten auto heilahti rajusti, opas kirkaisi jotain italiaksi ja sitten kuului kolinaa ja opas hiljeni. Ja siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat varmasti hereillä. Alkoi kova kuhina, mitä tapahtui, osuttiinko me johonkin, mitä oppaalle tapahtui, mitä tässä nyt kävi?
Auto jatkoi matkaansa, ja pienen ajan päästä opaskin pääsi takaisin mikrofonin viereen. Hän vain totesi ettei hänelle ollut koskaan ennen käynyt näin; kuski oli nukahtanut. (Myöhemmin kuulimme että kuskin reaktio tähän kaikkeen oli ollut vihainen tiuskaisu oppaalle; mikset aiemmin herättänyt?!?)
Kaikki olivat vähän säikähtäneitä; onneksi päästiin pian pysähtymään jonkun kahvilan pihaan. Kuski kävi vaivihkaa tarkistamassa vahinkoja: puskuri oli ottanut osumaa ja toisessa kyljessä oli kunnon naarmut. Kuski ei kuitenkaan juurikaan välittänyt takarenkaasta, josta selkeästi puuttui palanen. Jatkettiin sitten matkaa, vaikka kaikki, opas mukaanlukien, oli hieman epäilevällä kannalla renkaasta. Opas käski kuskin ajaa rauhallisesti, jotta päästäisiin ehjänä perille.
 |
| Meidän huonon onnen bussi |
Lopulta kuski lähti muutaman kilometrin päähän korjaamolle hoitamaan rengasasiaa. Bussiin jäi muutama suomalainen, heidän tehtävänään oli pitää huoli siitä että rengas korjataan ja matka jatkuu mahdollisimman nopeasti. Opas jäi meidän kanssamme hikoilemaan sinne levähdysalueelle.
Noin sadan metrin päässä siitä levähdysalueesta oli poliisilaitos. Yhdellä turistilla oli kova vessahätä, joten opas lähti kysymään sieltä laitokselta josko siellä saisi käyttää vessaa. Poliisipäällikkö sitten tunsi sympatiaa meitä kovia kokeineita suomalaisia kohtaan, ja kutsui koko porukan asemalle. Päästiin viileään, ilmastoituun kurssihuoneeseen. Siellä sitten istuskeltiin pari tuntia, katseltiin jotain uutislähetystä ja mietittiin että koskahan täältä pääsee pois.
Vihdoin bussi palasi, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksi porukka piti hyvin yhtä ja huumori kukki, joten kellekkään ei tullut kiukkua eikä paniikkia. Saimme myös bussissa olleilta suomalaisilta selonteon korjaamoreissusta: rengas oli nukahtamisrytäkässä lähtenyt vanteiltaan.Tehtiin vielä yksi pysähdys Pompein parkkipaikalla, ja vaihdettiin lennossa oppaita. Meidän opas vaihtoi siihen varabussiin joka kuljetti suomalaisia lentokentälle, ja meidän bussiin tuli Sorrenton oma opas. Matka jatkui kohti Sorrentoa, ja lopulta kolmen jälkeen, eli noin neljä tuntia aikataulusta myöhässä päästiin vihdoin hotellille. Opas sanoi että meidän tervetulotilaisuus ja kylällä tehtävä kävelykierros siirretään torstaille, koska me varmasti ollaan väsyneitä kaikesta siitä jännästä mitä päivän aikana oli tapahtunut..
Meitin huone, parveke ja se näköala kyllä lohdutti huomattavasti. Lisäksi pöydällä odotti kuoharipullo; se oli häälahja matkanjärjestäjältä :)
 |
| Meidän hotellihuonetta |
 |
| Ja näkymä huoneen parvekkeelta. Horisontissa siintää Vesuvius. |
Eipä siinä sitten mitään muuta kuin bikinit ja mekko päälle ja suunta kohti allasbaaria. Siellä odotti kylmä olut, kylmä valkkari (ei ihan ehkä etiketin mukaista, mutta who cares) sekä pientä syötävää. Uima-allastakin käytiin kokeilemassa; vesi oli ihanan lämmintä, eikä (yllättävän suuressa) altaassa ollut juuri muita.
Sitten vetäydyttiinkin hotellihuoneeseen valmistautumaan illallista varten. Pikasuihkun jälkeen suunnattiin hotellin baariin, jossa halusin mojiton. Itseasiassa olin unelmoinut siitä koko päivän! Baarimikko otti meidän tilauksen, ja lähti ulos. Aattelin jo että tyyppi karkasi, mutta tosiasiassa se kävikin ulkona poimimassa tuoretta minttua meitin mojitoihin! Oli ehkä maailman paras mojito!
Sitten mentiin syömään. Syötiin pihviä ja vihanneksia, jälkkäriksi marenkikakkua. (Meillä oli siis puolihoito, eli meille kuului joka päivä joko illallinen tai lounas). Ruoan jälkeen siirryttiin taas omaan huoneeseen ja korkattiin se meitin kuohari. Napolinlahti oli todella kaunis auringon laskiessa: se täyttyi sadoista ja tuhansista pienistä valopisteistä. Päivä oli pitkä ja osittain pelottavakin; mutta onneksi "vihdoin kaikki on hyvin" :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti