MP: Tiistai 26.6.2012, Il Vaticano

Espanjalainen aukio

Aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti länttä, tarkoitus oli päästä Vatikaanin läheisyyteen klo 13.30 mennessä. Silloin oli tarkoituksena tavat meidän opas ja lähteä opastetulle kierokselle Vatikaaniin. Halusimme edetä kohti Vatikaania ihan rauhassa, ja käydä katsomassa nähtävyyksiä matkan varrella. Ekana saavuttiin Espanjalaisille portaille. Yläpäästä lähdettiin laskeutumaan alaspäin. Ylhäällä ei ollut kovin paljon turisteja, ja saatiin otettua rauhassa kuviakin. Portaiden alapäässä sitten olikin taas paljon porukkaa, ja siitä jatkettiin matkaa hyvin nopeasti eteenpäin, enkä tajunnut edes ottaa kuvaa ylöspäin, niinkuin ne portaat yleensä kuvataan. No, oltiinpa erilaisia nuoria tässäkin asiassa :D

Näkymä Vatikaaniin

 Portailta matka jatkui kohti Tiber-jokea. Matkalla vastaan tuli mm. Augustuksen mausoleumi, joka tosin oli kiinni syystä tai toisesta. Kierrettiin se sitten ulkoa. Vihdoin päästiin sinne Tiberin reunaankin. Joki oli aikasta vihreä väriltään, ja kadun reunoissa oli korkeat muurit. Olikohan ne estämässä itsemurhia vai peittämässä rumanväristä jokea? Ylitimme joen Umberto I sillan kohdalta, napsin pari kuvaa seuraavan sillan takana siintävästä Pietarinkirkosta, sekä vastarannalla sijaitsevasti Oikeuspalatsista. Joen toiselle puolelle päästyämme jatkoimme paikallisten markkinoiden ohi kohti Castel Sant'Angeloa. Se ei ollut kovin kauniin näköinen rakennelma.Toisaalta, silloin kun rakennus oli ihan uusi, sitä peitti valkoinen marmori. Silloin se varmasti olikin todella upean näköinen. Sant'Angelo rakennettiin alunperin Hadrianuksen ja tämän vaimon mausoleumiksi vuosina 120–139 (siihen asti kaikki keisarit oli haudattu aiemmin mainittuun Augustuksen mausoleumiin.) Myöhemmin sitä on käytetty myös vankilana ja Paavien asuinpaikkana. Nykyään siellä toimii museo.

Castel Sant'Angelo

Il Passetto

Sant'Angelolta olikin suora tie Vatikaaniin ja Pietarinkirkolle. Katu oli täynnä ihmisiä, turistibusseja ja huomattavan paljon kerjäläisiä. Ovelasti kerjätään Vatikaanin ympärillä, koska sinne suuntaa usein pyhiinvaeltajia, jotka tottakai haluavat tehdä hyvää lahjoittamalla köyhille. Me poikettiin syömään pienemmälle sivukadulle, Passetto di Borgon juurelle. Mä fiilistelin omeletilla ja ranskalaisilla, Harri soi kasviskeittoa joka maistui kasviksille (ei hyvä). Syödessämme seurailtiin loputonta ihmisvirtaa, joukossa kun oli ainakin pari hassua nunnaakin.

Sovittuna aikana tavattiin Piazza Risorgimentolla meidän oppaamme sekä kasa muita suomalaisia. Saatiin kuulokenapit korviimme, ja lähdimme suuntaamaan kohti Vatikaanin sisäänkäyntiä. Vatikaanissa kun pyörii aivan tolkuttomat määrät ihmisiä (oppaan mukaan pelkästään museossa käy yli 10 000 kävijää päivässä!). Meille tosiaan jaettiin ihan ekaksi kuulokkeet, joiden kautta kuulimme oppaan selostuksen. Kätevää, koska jos opas vain huutaisi, opastuksen kuulisi vain muutamat lähimpänä olevat.

Vatikaaniin jonotettiin ehkä noin 15 minuuttia, onneksi jono liikkui suhteellisen nopeasti. Sisään päästyämme ensimmäiseksi vastassa oli turvatarkastus ja läpivalaisu. Niihin ei onneksi ollut jonoa. Keräännyimme yhden patsaan kohdalle, ja opas lähti hakemaan meille sisäänpääsylippuja. Hän myös korosti, että nyt on hyvä hetki käydä vessassa, seuraavan kerran pääsee vasta noin kolme tuntia myöhemmin, kun kierros on ohi. Hän myös kannusti ostamaan juotavaa, jos sellaista ei ollut huomannut jo aiemmin hankkia; varoitteli että museossa on sitten melkoista lämmin..

Pinjankävyn sisäpiha Vatikaanin Museoilla

Sisäänkäyntikäytävien jälkeen päästiin vihdoin asiaan; pääsimme sisäpihalle, Pinjankävyn sisäpihalle. Se on saanut nimensä ison, neljä metriä korkean pronssisen pinjankävyn mukaan, joka könöttää aukion toisessa päässä. Se on aikoinaan ollut osa Isiksen temppelin suihkulähdettä, sitten se koristi Konstantinuksen basilikan eteishallia, ja joutui sitten tänne sisäpihalle. Sisäpihan keskellä oli Arnaldo Pomodoron tekemä nykytaideteos, Sisäkkäiset Pallot (1990).

Sisäpihalla oli myös isot infotaulut sikstiiniläiskappelista. Kappelissa ei saa kuvata eikä puhua, edes oppaat eivät saa selostaa. Niinpä oppaamme vei meidät infotaulun luokse, ja selosti kaikki taideteokset taulun kuvien avulla. Oppaamme oli aivan ihana ja asialleen selkeästi omistautunut. Hän hyvin eläväisesti selosti tapahtumia teosten takana sekä pieniä yksityiskohtia. Oli kiva kuunnella tarinoita jotka oli selostettu niin tunteikkaasti ja elävästi :) Kuumahan siinä suorassa auringonpaisteessa oli, mutta se ei haitannut menoa.

Selostusten jälkeen suuntasimme sisään ensimmäiseen saliin. Sali itsessään oli jo henkeäsalpaava, valkoista marmoria, pitkä ja korkea. Salissa oli esillä Antiikin Rooman aikaisia patsaita. Voisin vaikka lyödä vetoa, että salissa oli sellaisia patsaita, joiden kuvia oli peruskoulun historiankirjoissa erinäisten jumalten ja keisarien kohdalla. Salista siirryttiin pienelle kahdeksankulmaiselle sisäpihalle, Cortile de Belvedereen. Sisäpihan suurimmat nähtävyydet olivat Belvederen Apollopatsas, sekä Laokoon-ryhmä 100-luvulta eKr. 

Belvederen Apollo

Sisäpihalta siirryttiin taas seuraavaan saliin. Salit seurasivat toisiaan, jokaisessa mitä hienompia teoksia. Yhdessä salissa oli näytillä Belvederen Torso, johon Michaelangelo oli erityisen ihastunut. Seuraavassa salissa oli upeat mosaiikkilattiat, jotka oli tuotu Rooman eri nähtävyyksistä ja huviloista.

 Seuraavissa saleissa ja käytävillä oli mm. seinävaatteita sekä lisää patsaita. Kävelimme myös läpi karttagalleriasta, jonka seinille oli maalattu (ulkomuistista!) Italian eri alueiden karttoja. Tällä käytävällä oli ikkunat auki, ja turistit tuntuivat olevan enemmän innoissaan tuulenvireestä kuin taiteesta :)

Muutaman käytävän jälkeen saavuttiin Rafaelon huoneisiin. Katossa oli niitä kuuluisia enkeleitä, ja seinässä yksi Rafaelon kuuluisimmista töistä, Ateenan Koulu. Teokseen on maalattu useita tunnettuja kasvoja.

Rafaelon Ateenan Koulu

En nyt ala tässä tekemään sen tarkempaa taideanalyysiä, mutta jos teos ja sen henkilöhahmot kiinnostavat, suosittelen käyntiä School of Athens -wikisivulla. Siellä on eritelty myös nuo henkilöt ja muuta kiinnostavaa symboliikkaa :)

Rafaelon huoneiden jälkeen suunnattiin pitkää käytävää pitkin Sikstiiniläiskappeliin. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata, eikä edes puhua; toiveena on että kaikki vierailijat hiljentyisivät tutkimaan ja tekisivät omat tulkintansa kappelista ja sen taiteesta. Voin kertoa, että Sikstiiniläiskappeli oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Kappeli on melko pimeä ja kapea, hyvin korkea huone ilman penkkejä. Siellä on muutamalla askeleella korotettu alttari ja alttaritauluna Michelangelon fresko Viimeinen Tuomio. Se on melkoisen karu kuvaus maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta, jolloin uskovaiset kutsutaan Taivaaseen ja vääräuskoiset joutuvat tuonelan lautalla Ikuiseen Kadotukseen. Tämä teos pisti sen verran hiljaiseksi, ettei tullut mieleenkään puhua.

Alttarifreskon jälkeen katse nostettiin kohti kattoa, ja upeaa Maailman Luominen -freskoa. Siellä oli se kuuluisa Aatamin Luominenkin, jossa Jumalan sormi melkein koskettaa Aatamin sormea. Muita hienoja yksityiskohtia kattomaalauksessa olivat humalainen Nooa sekä Taivaallinen paljas takapuoli :D

Pietarinkirkko

Vietimme kappelissa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pietarinkirkkoa. Ennen kirkkoonmenoa käytiin ulko-ovella hieman levähämässä ja ottamassa kuvia aukiosta. Sitten olikin aika siirtyä sisälle. Kirkko oli sisältä todella upea! Kirkko on uskomattoman iso ja korkea. Kupolin ikkuinoista loisti kauniisti auringonvaloa, eikä turistejakaan ollut liikaa.

Michelangelon Pietá

Ensimmäiseksi käytiin katsomassa Michelangelon kuuluisaa Pietá-patsasta. Se oli todella kaunis ja koskettava. Patsaan vieressä oli muistomerkki Ruotsin Kuningatar Kristiinalle, joka isänsä kuoleman jälkeen luopui kruunusta, matkusti Roomaan ja kääntyi katolilaiseksi. Koska hänen isänsä oli puolustanut Luterilaisuutta koko elämänsä ja sotinutkin asian puolesta, oli Kristiinan päätös aikoinaan suuri skandaali ja voitto katolilaisuudelle. Kristiina saikin kunnian tulla haudatuksi Paavien kryptaan.

Pyhän Pietarin patsas

Kulkiessamme lähemmäs alttaria ohitimme myös edelisen Paavin, Johannes Paavali II:n alttarin. Hänet alunperin haudattiin kryptaan, mutta autuaaksijulistamisensa aattona hänen arkkunsa siirrettiin tälle alttarille, jotta ihmiset pääsisivät paremmin tervehtimään häntä sekä rukoilemaan häneltä apua.



Alttarille tullessa katse kiinnittyi oikealla puolella olevaan patsaaseen, kirkon ainoaan Pyhän Pietarin patsaaseen. Patsas on erityisesti pyhiinvaeltajien suosiossa, koska sen jalkaterää suutelemalla saa vapautuksen katumusharjoituksista tietyksia aikaa, tai lyhennystä kiirastuliaikaan. Valitettavasti emme itse päässeet hipelöimaan ukkelin jalkaa, koska alttarialue oli suljettu jonkin tulevan tapahtuman valmistelujen takia.

Alttari ja baldakiinikatos

Itse alttaria hallitsee upea, 35,5m korkea baldakiinikatos. Katoksen edessä on sisäänkäynti kryptaan, johon on haudattu edelliset Paavit. Sinne pääsisi ilmeisesti käymään, mutta ei oikein aika ja jaksaminen riittänyt sinne lähtöön. Myös kryptan alapuolella olevaan nekropoliin opaskirjan mukaan pääsisi, mutta se vaatii jo enemmän vaivaa ja etukäteen varattavia lippuja. Mä en tiedä miten se homma toimii; jos joku teistä lukijoista on siellä käynyt ja tietää miten se homma toimii, niin kertokaa ihmeessä. Siellä voisin vielä joskus haluta käydä.

Peitarinkirkon aukion suihkulähde.

Opastettu kierros loppui kirkkokieroksen jälkeen. Kupoliin olisi päässyt kiertelemään, sekä ulko- että sisäpuolelle. Meillä molempien jalat kuitenkin jo huusi hoosiannaa (juu, oli uskonnollinen kokemus!) joten päätettiin suunnata takaisin Italian puolelle. Aukiolla otettiin parit pakolliset kuvat vielä (sveitsiläiskaartilaisesta, kirkosta, aukiosta, obeliskista, suihkulähteestä, Merimiehen kompassista, jnejne.) Puhuttiin että taksi takaisin hotellille vois olla hieno juttu, mutta mistäs sellaisen saisi.. onneksi heti Vatikaanin porttien ulkopuolella oli taksitolppa, jolla odotti useampikin innokas taksikuski. Sovittiin hinnasta, hypättiin kyytiin ja ajettiin rallia kohti hotellia. Hieno reisu se oli, käytiin (jostai syystä) lähellä Colosseumiakin, ja ne maailman ainoat antiikinaikasen kerrostalon jäänteetkin nähtiin. Niitä kun haettiin edellisenä päivänä kun siellä suunnalla käveltiin, mutta ei löydetty. Mutta voin sanoa, että rallin ajaminen Rooman vanhassa keskustassa oli hieno kokemus!!

Hotellille palattuamme päätimme käydä kokeilemassa hotellin omaa baaria. Harri tilasi kaljan, ja itse otin valkoviiniä. Italiassa kun siideriä ei tunneta. Baarista itsestään ei tullut otettua yhtään kuvaa, vaikka se olikin todella tyylikäs tila, valkoista marmoria ja mustaa takorautaa, sekä upeita nahkasohvia. Sensijaan jaksoimme ihmetellä pikkukärpästä, joka sukelsi Harrin kaljaan. Se siellä kroolasi aikansa, ja kiipesi (!!) lasia pitkin ylös ja jäi hetkeksi lepuuttamaan lasin reunalle. Me nimettiinkin se, mutta en enää muista mikä se nimi oli. Harmi.

Pienen levon jälkeen oli aika lähteä iltarientoihin. Kun kerran Roomassa oltiin, piti vähän keksiä jotain erikoista. Fellinin leffat kun ovat erityisesti Harrin suuressa suosiossa, päätin pukeutua kuin elokuvan La Dolce Vitan naistähti Anita Ekberg ja suunnata kohti Treviä. Niinpä sonnustauduin isoon lierihattuun, valkoiseen liehuvaan mekkoon sekä korkkareihin, ja suuntasimme kohti tuota kuuluisaa suihkulähdettä. Matkalla käytiin syömässä jossain ravintolassa, en muista nimeä. Ruoka oli ihan ok, ei mitään ihmeellistä. Ruoan jälkeen sitten käveltiin Treville. Siellä oli edelleen ihan hirveästi ihmisiä. Saatiin kuitenkin parit kuvat, ja Harri kävi viskaisemassa sinne muutaman kolikon. Täytyyhän meitin Roomaan palata!

Sitten lähdimmekin kohti hotellia, oltiin saatu tarpeeksemme ihmismassoista jo sinä päivänä. Kuljettiin jotain pientä sivukatua, ja oltiinkin ainoat ihmiset koko kujalla. Pienessä punaviinissä en edes huomannut vaikka korkkarit alkoivat jo hiertää aika huolella. Hotellihuoneeseen päästyämme korkkasimme vielä punaviinin ja nautimme viimeisestä illasta Roomassa <3

Anita Ekberg? :D

Pari vinkkiä Roomaan matkaaville: Vatikaanin museoissa on todella paljon ihmisiä, eikä sen lukemattomissa saleissa tunneta ilmastointia. Siellä on siis todella kuuma, hikinen ja usein tuntuu että happi loppuu. Joissain huonessa on ikkunat auki, niiden lähettyville kannattaa jäädä hetkeksi hengähtämään. Itse suosittelen Vatikaanin reissulle mukaan paljon juotavaa, hyvät kengät ja hyvä kamera. Museoissa kun saa kuvata, ja koska ihmismassat kuljettavat yksittäista matkailijaa hyvin määrätietoisesti eteenpäin, kannattaa teoksista napata nopeasti kuvat ja sitten kotona ihmetellä tarkemmin mitä tuli nähtyä.

Kannattaa myös pitää mielessä pukeutumissäännöt; olkapäät ja polvet tulee peittää, sukupuolesta riippumatta. Jos kirkkoihin yrittää liian paljastavissa vaatteissa, matka tyssää hyvin pian. Museoissa saa kulkea vähän kevyemmässä vaatetuksessa, mutta kirkkoihin tulee pukeuta. Kannattaa myös muistaa, että museoissa ei saa kantaa reppua, vaan tavaroiden pitäisi olla pienessä olkalaukussa. Jos repun kanssa yrität sisään, vartijat käännyttävät ovelta ja pakottavat viemään repun säilytyslokeroon. Ja koska museosta tullaan ulos aivan eri puolelta, niin sen repun hakeminen on taas pitkän kävelyn takana. Pahimmillaan museo on jo ehtinyt mennä kiinni ennenkuin ehdit hakea tavarasi.

Sikstiiniläiskappelissa ei saa kuvata, eikä puhua. Vartijat koittavat pitää ihmiset hiljaa, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.