Vesuviuksella tuoksui ihanat kukat, eikä aamutuimaan paikalla ollut vielä kovin paljon turisteja. Sitten vain vesipullot mukaan ja nokka kohti huippua! Nousua oli korkeussuunnassa noin 200m, mutta itse polun pituutta en tiedä. Pitkän ja ikuisuudelta tuntuneen nousun jälkeen päästiin vihdoin kraaterille. Se oli syvä mustaa hiekkaa (tuhkaa) täynnä oleva aukko. Pitkin kraaterin reunoja oli erilaisia antureita ja valvontakameroita; vuorta kun pidetään silmällä koko ajan. Vesuvius on aktiivinen tulivuori, ja kun se joskus purkautuu seuraavan kerran, se tulee vaikuttamaan monien miljoonien ihmisten elämään. Senpä takia vuorta pitää tarkkailla, jotta tulevasta purkauksesta voidaan varoittaa ajoissa. Näköalat olivat kieltämättä henkeäsalpaavan upeat. Huipulta näkyi Napoli, sekä toisella suunnalla Sorrento ja sen takana Caprin saari.Huipulla oli myös pari pientä matkamuistomyymälää, joista mukaan lähti pari laavakivestä tehtyä patsasta :) Sitten olikin aika lähteä laskeutumaan. Kun päästiin takaisin parkkipaikalle, käytiin ostamassa lisää vettä sekä jätskit. Siellä sitten istuskeltiin hetki muiden suomalaisten kanssa ja lopulta lähdettiin taapertamaan kohti bussia.
Sitten matka jatkui kohti Pompei'ta. Matkalla opas luki otteita Robert Harrisin kirjasta Pompei, joka nimensä mukaisesti kertoo Pompein viimisistä päivistä ennen Vesuviuksen purkausta, joka sitten peitti koko kaupungin laavaan ja tuhkaan. Kirja kuulosti mielenkiintoiselta, ja ajattelin että se olisi kiva hankkia itsellä joskus. Seuraavana päivänä sen sitten Sorrentosta ostinkin, ja luinkin sen hyvin nopeasti. Voin suositella kirjaa lämpimästi, se oli jännittävä ja hyvin kirjoitettu :)
Pompeiin päästyämme ekaksi vuorossa oli ruokailu. Syötiin erään ravintolan terassilla, ja heitin helttaani melkein litran ihanaa sitruunalimpparia. Pompei'han on nykyäänkin normaali kaupunki, jonka laidalla sattuu olemaan vanhan antiikin suurkaupungin rauniot. Ruoan jälkeen haettiin taas korvakuulokkeet ja suunnattiin kohti raunioita.
Pompeissa kierreltiinkin sitten useampi tunti. Koko aluehan on yli 40 hehtaaria, ja siitä on kaivettu esille ehkä kolmasosa. Loppuja säästellään ihan tarkoituksella, että jotain löydettävää säästyy jälkipolvillekkin.
Kierroksen aikana käytiin gladiaattorikoulussa, pienessä amfiteatterissa, kuljettiin katuja, vierailtiin yksityistalossa, kylpylässä sekä bordellissa. Kyllä, siellä kuuluisassa ilotalossa jossa on erittäin eroottissävytteisiä freskoja. Ilmeisesti sinne työntekijöiksi tuotiin naisia muista maista jotka eivät puhuneet samaa kieltä asiakkaiden kanssa. Niinpä jokaisen huoneen yläpuolelle kuvattiin ko. naisen "erikoisuus" ;)
Pompei oli käyntikohteena erittäin mielenkiintoinen, ja siellä olisi saanut varmasti kulutettua vielä paljon enemmänkin aikaa.Toiset suomalaiset suosittelivat käyntiä Herculaneumissa, siellä on yleensä vähemmän turisteja, ja paremmin säilyneitä taloja ja freskoja. Ensi kerralla sitten :)
Jos Pompei kiinnostaa enemmänkin, suosittelen vierailua http://pompeji.metropolia.fi -avoimessa oppimisympäristössä.
Illalla hotellille palattuamme pestiin kengät (ne olivat aivan tuhkan peitossa), peseydyttiin itsekkin, ja suunnattiin kylille. Illalla pelattiin EM-futiksen finaali Italia -Espanja, ja sitä piti tietysti mennä fiilistelemään.
Ensin haettiin kaupasta mulle Italia-toppi, kierreltiin katuja ja nautittiin odottavasta iloisesta tunnelmasta. Sitten suunnattiin pihviravintolaan, jota opas meille oli suositellut. Pihvit ovat vähän harvinaisempaa herkkua tuolla suunnalla, mutta yksi pihviravintola tosiaan kylästä löytyi, nimeltään Meating. Ovesta kun astui sisään, ensimmäiseksi oli vastassa lihakauppa, jonka läpi käveltiin itse ravintolaan. Saatiinkin istumapaikka läheltä telkkua :) Ruokalista oli ihan täydellinen, pelkkiä liharuokia! Tilattiin siis hyvät piffit, sekä kaveriksi tietysti pullo punaviiniä. Ja se oli herkullista! Ruoan jälkeen jäätiin katselemaan futista, ja talo tarjosi meille pullon limoncelloa. Otettiin parit huikat siinä matsia katsellessa, mutta kun alkoi näyttää siltä että Italia on hieman alakynnessä, päätetiin suunnata muualle.
Lopulta päädyttiin bussiaseman vieressä olevan hotellin puutarhabaariin, jossa sielläkin seurattiin innolla futista. Sieltä löytyi muutkin suomalaiset, ja istuskeltiin heidän kanssaan jonkin aikaa. Samalla käytiin hauska keskustelu, kun joku porukasta uskaltautui kysymään meiltä ollaanko me häämatkalla. Vastattuamme myöntävästi alkoi kaikki hihkua innoissaan: "Mä tiesin! Mä niin arvasin!" :D En kyllä vieläkään tiedä mistä ne sen keksi :D
Italian tappio alkoi näyttää entistä varmemmalta, joten hypättiin seuraavaan bussiin joka oli menossa hotellille ja seurattiin matsi loppuun omasta telkusta. Takkiin tuli, mutta olipahan mukava ilta muuten :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti