MP: 30.6.2012 Amazing Amalfi

Lauantaina oli sitten retkipäivä. Hypättiin bussiin ja lähdettiin ajelemaan Amalfin rannikon kaunista Sinistä nauhatietä, eli Nastro Azzurroa. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa mennä istumaan bussin oikelle puolelle, koska turistibussit saavat ajaa tietä vain yhteen suuntaan, ja silloin kaikki upeat maisemat jäävät bussin oikealle puolelle. Meille etukäteen kehuttiin että tieltä on todella upeita näköaloja, ja onkin yksi maailman kauneimmista reiteistä. Odotukset olivat siis korkealla :)

Me ei tätä tietenkään tiedetty, ja istuttiin bussin vasemmalla puolella. Parit kuvat kuitenkin saatiin.. ja olihan se vasen puolikin ihan hieno :)

Positano

Kierrettiin rannikon pieniä kyliä, ajettiin läpi Positanostakin. Positano on siis se pieni kylä, joka on rakennettu täysin rinteeseen, ja kadut ovat rappuja. Jossain vaiheessa pysähdyttiin pienelle jalottelutauolle, ja vaihdettiin puolia bussissa, eli mekin päästiin ihailemaan merimaisemaa :)

Pienten kylien jälkeen päästiin vihdoin Amalfiin. Siellä hypättiin pieneen paattiin, ja nähtiin rannikko mereltä käsin.Nähtiin julkkisten "mökkejä", upeita kalliomuodostelmia, pienenpieniä uimapaikkoja sekä paikallisten elämänjälkiä, kuten vanha mylly, vanha kappeli, jne. Pysähdyttiin myös ihailemaan kivimuodostelmaa nimeltä pussavat elefantit. Sinne kuulemma paikalliset menevät veneellä heti häiden jälkeen pussailemaan, ja se sitten takaa heille kestävän ja onnellisen avioliiton. Oppaan kehoituksesta sitten me kaikki siellä veneessäkin pussattiin. Oikein sopiva pysähdys siis meille häämatkalaisille :)

Amalfi

Veneretken jälkeen meillä oli vapaata aikaa kierrellä Amalfissa. Me suunnattiin Amalfin isoon katedraaliin. Siellä oli vanhassa kirkkosalissa näyttely uskonnollisista esineistä. Sen takaa pääsi kirkon kryptaan, jossa oli pyhän Andreaksen pyhäinjäännökset. Ne oli jotain ihmeitätekeviä pyhäinjäännöksiä, muistaakseni se oli niin että kerran vuodessa kryptan kanteen muodostuu mannaa, eli jotain tahmeaa möhnää. Se on sitten kuulemma se todiste pyhäinjäännösten pyhyydestä :) 

Amalfin katedraali

Itse kirkkosalissa ei kierretty ihan hirveästi, siellä oli juuri häät alkamassa. Tultiin ulos katedraalista, ja suunnattiin kohti satamaa. Aikaa oli vielä vähän jäljellä, joten päätettiin hakea jätskit. Saatiinkin taas enemmän mitä osattiin odottaakkaan, se jäätelö oli vielä tavallistakin parempaa. Itse söin kinderjätskiä, ja voin rehellisesti sanoa että se oli paras jätski mitä olen ikinä syönyt. Jo siinä on yksi hyvä syy palata Amalfiin! :D

Amalfista matkaa jatkettiin vuoriston toiselle puolelle, käytiin syömässä pienessä kylässä nimeltä Scala, joka onkin alueen vanhin kylä. Ravintolassa meille oli varattu ulkoterassi, josta oli aivan huikeat näkymät alas laaksoon :)

Ruokailun jälkeen siirryttiin seuraavaan kohteeseen, laakson vastakkaisella rinteellä sijaitsevaan Ravelloon. Sielläkin meillä oli vähän vapaata aikaa; mä ilmotin siinä vaiheessa tarvitsevani hatun. Kun oli niin kovin kuuma, aurinko paistoi polttavasti.. ja seuraavana päivä olisi taas luvassa paljon kuumaa toimintaa uuden retken muodossa, enkä tahtonut saada jotain auringonpistosta. Pienen etsinnän jälkeen löysinkin ihan täydellisen valkoisen hatun itselleni. Pitäähän rouvalla nyt hattu olla :D

Pienen itsenäisen pyörimisen jälkeen suunnattiin taas kohti bussia ja sillä sitten takaisin kohti hotellia. Mä tietty sammuin matkalla, mutta ei se nyt siinä vaiheessa enää haitannut. Illalla söytiin hotellilla, ja yritettiin ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Seuraavana päivänä olisi edessä todellinen koitos...

MP: 28. & 29.6.2012 : Chillax in Sorrento

Keskiviikon jännittävien hetkien jälkeen päätettiin pitää pari päivää vapaata.

Torstaina käytiin oppaan johdolla pienellä kyläkierroksella Sorrentossa; meidän hotellilta kulki pitkin päivää maksuton bussi alas kylään ja takaisin. Sorrento oli todella kaunis pikkukaupunki kapeine kujineen ja iloisine ihmisineen. Kävelykierroksella pysähdyttiin ensin yhteen Limoncello-tehtaaseen (todellisuudessa pieni talo yhdellä kujalla), jossa päästiin myös maistelemaan tätä mielettömän hyvää sitruunaliköriä. Ihastuttiin siihen jo meidän edellisellä Italianlomalla :) Pienen kävelymatkan jälkeen pysähdyttiin pieneen pitseriaan, jossa meistä jokainen sai palan pitsaa. Ja taas muutaman askeleen päässä pysähdyttiin, tällä kertaa Davide-nimisen baarin eteen. On kuulemma yksi tunnetuimmista jäätelöbaareista Sorrentossa. Tässä vaiheessa on pakko hehkuttaa että jäätelö (eli gelato) on italiassa taivaallisen hyvää! Eri makuja on lukemattomia ja jäätelö itsessään on kermaista ja pehmeää. Davidessa pääsimme tietysti myös maistelemaan näitä herkkujäätelöitä :)

Kierroksen jälkeen ehdittiin vielä nopeasti pistäytyä pienessä ruokakaupassa. Se oli tavattoman pieni koppi, jossa viinihylly vei suurimman osan tilasta. Sieltä sitten ostettiin buffalomozarellaa, tomaatteja, leipää, kinkkua, vähän suklaata ja tietysti punaviiniä. Sitten kiiruhdettiin bussille, ja takaisin hotellille.

Hotellilla loppuilta menikin mukavasti uima-altaalla rentoutuessa. Oli mukavan rauhallista, lämmintä ja kaikinpuolin mukavaa. Illalla oli vuorossa hotellilla ns. gaalaillallinen, jonne piti pukeutua vähän paremmin. Me panostettiin ja pukeuduttiin nätisti, minä iltapukuun ja Harri solmioon ja kauluspaitaan. Itse illallinen oli vähän pettymys, ilmeisesti englantilaisturisteille ei oltu kerrottu pukeutumistoiveista, ja niinpä iloisia englantilaisia tuli vastaan shortseissa. Oh well, eipä se menoa haitannut :) Illalla pelattiin futiksen semifinaali, ja voi sitä riemua kun Italia sen voitti. Koko Napolinlahti oli täynnä ilotulituksia ja kadut täynnä juhlivia kansalaisia.

Perjantaina päätettiin sitten porsastella, kun kerran häämatkalla ollaan. Eli tilattiin aamiainen huoneeseen ;) Soitto respaan, ja noin vartin päästä ovella oli hovimestari ison tarjottimen kanssa. Oli mielettömän hienoa istua omalla partsilla, katsella merta ja nauttia lämmöstä, ja samalla herkutella hyvän aamiaisen kanssa :)

Iltapäivä vietettiin taas altaalla, mutta illalliselle päätettiin lähteä kylille. Sattumalta löydettiin kiva kellariravintola, joka oli rakennettu vanhaan luostariin. Tilattiin alkupalat ja pääruoka, sekä punaviiniä. Alkupalat olivat erittäin runsaat, ja olin jo lähes täynnä niiden jälkeen. Punaviinilasi muistutti kooltaan kultakalamaljaa; tosin punaviinikin oli todella hyvää. Se oli Amalfin rannikolla olevan munkkiluostarin tuote. Sopi teemaan, koska Amalfiin olimme seuraavana päivänä suuntaamassa.

Pääruokana söimme pitsaa, ja se olikin todella herkullista. Valitettavasti olin jo niin täynnä, että jälkiruoka jäi väliin. Pitsastakin jäi osa syömättä, joten turisteillaksemme kunnolla pyysimme sen dogibägiin. Paketin kanssa sitten suuntasimme taas kauppaan ja ostimme lisää punaviiniä. Sitten siirryimme kohti bussipysäkkiä, jossa hotellin shuttlebussi jo odottikin. Se oli aivan täynnä, vain takapenkin keskimmäinen istumapaikka oli vapaana. Mä tietysti hyökkäsin sinne, ja Harri tuli perässä. Siellä oli eräs hauska englantilaispariskunta, joka riemastui minut nähdessään: "Hey, you got food! Come here, come here!" ja vielä enemmän harrin nähdessään: "And oh, he's got wine, you come here too!" :D Matka meni hauskoissa merkeissä, pariskunnan nainen kertoi kuinka oli syönyt jäätelöä ja sotkenut sillä itsensä aivan kauttaaltaan. Naureskellen vetäydyttiin huoneeseen ja nukkumaan. Lauantaina olisikin retkipäivä! :)

MP: Keskiviikko 27.6.2012; Elimme jännittäviä aikoja

Ohhoh, mitähän tästäkin päivästä kirjoittaisi. Ei mennyt siirtyminen Roomasta Sorrentoon niinkuin Strömsössä. Eipä kai auta kun aloittaa kertomus alusta, eli aamusta...

Eli. Aamulla oli aikainen herätys, piti ehtiä aamiaiselle ennenkuin pitäisi lähteä kohti Sorrentoa. Matkaa oli noin 240km, ja tarkoitus oli että oltaisiin perillä noin klo 11. Niinpä bussi tuli hakemaan meitä ennen puoli kahdeksaa. Aamiaisen jälkeen haettiin matkalaukut ja vietiin ne ulkona jo odottelevaan bussiin. Katseltiin vierestä kun kuski laittoi laukkuja autoon; laukkuja kun ei saa jättää hetkeksikään yksin. Kun kaikki suomalaiset olivat kyydissä meidän hotellilta, suunnattiin seuraaville hotelleille. Jossain näistä muista hotelleista tapahtui klassinen huijaus eräälle turistille; joku paikallinen tuli kartan kanssa kysymään tietä. Kun sitten tämä suomalaismies alkoi selittää kysyjälle tietä, vietiin häneltä yksi laukku. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, keskellä katua ja keskellä suomalaisporukkaa. Ei niitä laukkuja turhaan pidetä silmällä!

Rooman kerrostalolähiötä

No, kaikki suomalaiset sentään saatiin kyytiin, ja matka alkoi. Roomassa alkoi olla jo aamuruuhkan oireita. Pian onneksi päästiin kehätielle, jossa liikenne oli jo sujuvampaa. Mulla oli kamera ulottuvilla koko ajan, ja niinpä napsin kuvia, vaikkei niistä mitään kovin hyviä tullutkaan ikkunan läpi. Nähtiin Roomasta sitä arkisempaakin puolta isojen kerrostalojen ja naapurustojen muodossa. Opas selosti koko ajan, ja kertoi että asuntojen hinnat ovat hyvin korkeita. Niinpä kai, kaipa siitä ilosta maksaa että saa kertoa asuvansa Roomassa.



Matka jatkui moottoritielle. Opas selosti edelleen koko ajan, kertoili pikkukylistä jotka vilahtivat ohi, kertoili italialaisesta elämänmenosta ja tavoista...

Välillä se puhui tiukkaan sävyyn jotain italiaksi meidän kuskille.

Bussin keinunta ja oppaan tasainen ääni teki pian tehtävänsä ja suurin osa matkustajista taisi nukahtaa. Itsekkin torkahtelin. Olin kuitenkin hereillä kun jotain ihmeellistä alkoi tapahtua. En ihan tarkkaan muista, mutta se taisi alkaa ihmeellisellä ropinalla auton keulassa. Sitten auto heilahti rajusti, opas kirkaisi jotain italiaksi ja sitten kuului kolinaa ja opas hiljeni. Ja siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat varmasti hereillä. Alkoi kova kuhina, mitä tapahtui, osuttiinko me johonkin, mitä oppaalle tapahtui, mitä tässä nyt kävi?

Auto jatkoi matkaansa, ja pienen ajan päästä opaskin pääsi takaisin mikrofonin viereen. Hän vain totesi ettei hänelle ollut koskaan ennen käynyt näin; kuski oli nukahtanut. (Myöhemmin kuulimme että kuskin reaktio tähän kaikkeen oli ollut vihainen tiuskaisu oppaalle; mikset aiemmin herättänyt?!?)

Kaikki olivat vähän säikähtäneitä; onneksi päästiin pian pysähtymään jonkun kahvilan pihaan. Kuski kävi vaivihkaa tarkistamassa vahinkoja: puskuri oli ottanut osumaa ja toisessa kyljessä oli kunnon naarmut. Kuski ei kuitenkaan juurikaan välittänyt takarenkaasta, josta selkeästi puuttui palanen. Jatkettiin sitten matkaa, vaikka kaikki, opas mukaanlukien, oli hieman epäilevällä kannalla renkaasta. Opas käski kuskin ajaa rauhallisesti, jotta päästäisiin ehjänä perille.

Meidän huonon onnen bussi

Matka siis jatkui. Opas jatkoi selostustaan, ja me koitettiin rauhottua. Jonkun ajan päästä tultiin Napolin pohjoispuolelle. Siellä sitten meidän ohitse rampilla ajoi pieni valkoinen auto, joka soitti vimmatusti torvea. Kaikki tietysti kääntyivät katsomaan, ja huomasivat että kuski viittilöi meille ja osoitteli takarengasta. Juuri sitä mistä se palanen oli lähtenyt. Yksi mies lähti sanomaan asiasta oppaalle, joka sitten pakotti kuskin pysähtymään. Pysähdyttiin johonkin moottorien pienelle levähdysalueelle, ja me matkustajan lähdettiin ulos bussista. Opas tappeli tiukkasanaisesti kuskin kanssa. Kuski kun olisi halunnut vain jatkaa matkaa, mutta opas vaati että joko rengas vaihdetaan tai sitten meille hankitaan toinen bussi. Oppaalle lisästressiä toi se, että Sorrentossa tuota samaista bussia odotti kotiinlähtevät suomalaiset; heille olisi pakko järjestää joku muu kuljetus että he ehtisivät lentokentälle.

Lopulta kuski lähti muutaman kilometrin päähän korjaamolle hoitamaan rengasasiaa. Bussiin jäi muutama suomalainen, heidän tehtävänään oli pitää huoli siitä että rengas korjataan ja matka jatkuu mahdollisimman nopeasti. Opas jäi meidän kanssamme hikoilemaan sinne levähdysalueelle.

Noin sadan metrin päässä siitä levähdysalueesta oli poliisilaitos. Yhdellä turistilla oli kova vessahätä, joten opas lähti kysymään sieltä laitokselta josko siellä saisi käyttää vessaa. Poliisipäällikkö sitten tunsi sympatiaa meitä kovia kokeineita suomalaisia kohtaan, ja kutsui koko porukan asemalle. Päästiin viileään, ilmastoituun kurssihuoneeseen. Siellä sitten istuskeltiin pari tuntia, katseltiin jotain uutislähetystä ja mietittiin että koskahan täältä pääsee pois.

Vihdoin bussi palasi, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksi porukka piti hyvin yhtä ja huumori kukki, joten kellekkään ei tullut kiukkua eikä paniikkia. Saimme myös bussissa olleilta suomalaisilta selonteon korjaamoreissusta: rengas oli nukahtamisrytäkässä lähtenyt vanteiltaan.

Tehtiin vielä yksi pysähdys Pompein parkkipaikalla, ja vaihdettiin lennossa oppaita. Meidän opas vaihtoi siihen varabussiin joka kuljetti suomalaisia lentokentälle, ja meidän bussiin tuli Sorrenton oma opas. Matka jatkui kohti Sorrentoa, ja  lopulta kolmen jälkeen, eli noin neljä tuntia aikataulusta myöhässä päästiin vihdoin hotellille. Opas sanoi että meidän tervetulotilaisuus ja kylällä tehtävä kävelykierros siirretään torstaille, koska me varmasti ollaan väsyneitä kaikesta siitä jännästä mitä päivän aikana oli tapahtunut..

Meitin huone, parveke ja se näköala kyllä lohdutti huomattavasti. Lisäksi pöydällä odotti kuoharipullo; se oli häälahja matkanjärjestäjältä :)

Meidän hotellihuonetta

Ja näkymä huoneen parvekkeelta. Horisontissa siintää Vesuvius.

Eipä siinä sitten mitään muuta kuin bikinit ja mekko päälle ja suunta kohti allasbaaria. Siellä odotti kylmä olut, kylmä valkkari (ei ihan ehkä etiketin mukaista, mutta who cares) sekä pientä syötävää. Uima-allastakin käytiin kokeilemassa; vesi oli ihanan lämmintä, eikä (yllättävän suuressa) altaassa ollut juuri muita.

Sitten vetäydyttiinkin hotellihuoneeseen valmistautumaan illallista varten. Pikasuihkun jälkeen suunnattiin hotellin baariin, jossa halusin mojiton. Itseasiassa olin unelmoinut siitä koko päivän! Baarimikko otti meidän tilauksen, ja lähti ulos. Aattelin jo että tyyppi karkasi, mutta tosiasiassa se kävikin ulkona poimimassa tuoretta minttua meitin mojitoihin! Oli ehkä maailman paras mojito!

Sitten mentiin syömään. Syötiin pihviä ja vihanneksia, jälkkäriksi marenkikakkua. (Meillä oli siis puolihoito, eli meille kuului joka päivä joko illallinen tai lounas). Ruoan jälkeen siirryttiin taas omaan huoneeseen ja korkattiin se meitin kuohari. Napolinlahti oli todella kaunis auringon laskiessa: se täyttyi sadoista ja tuhansista pienistä valopisteistä. Päivä oli pitkä ja osittain pelottavakin; mutta onneksi "vihdoin kaikki on hyvin" :D